Summer - Laura

Kesä. Paria poikkeusta lukuun ottamatta ei ole tänä kesänä hirveästi hellevaatteita kaappiinsa kaivannut. Jotain tämä vihreys ja silloin tällöin pilkahdellut auringonvalo ovat kuitenkin pääkopassa herätelleet, ja jostain se inspiraatio vähän kesäisempiinkin juttuihin on löytynyt.

Olen jo vuosia ihaillut kaikenlaisia maxeja inspiraatiokuvissa, pitänyt niitä vain itseni päällä vähän pöljinä. Kevään lopussa vaihtaroin tämän sulkatrikoon itselleni ja visioin siitä välittömästi jotain pitkää ja liehuvaa kesäksi. Valehtelematta sovittelin sitä kankaana päälleni erilaisiin malleihin varmaan kaksi tuntia yhtenä iltana, malleja oli mielessä monia. Aina vain kuitenkin palasin tähän samaan täyspitkään hameeseen kuminauhavyötäröllä ja hameeksi sen lopulta leikkasin.

Myös t-paita on itse tehty hyvin laskeutuvasta ohkaisesta trikoosta (Eurokankaan palalaarista ongittu). Vähän pain in the ass ommeltavaa, mutta päällä ihanan kepeä ja vilpoinen.

Hameessa on oikeassa sivusaumassa halkio, joka ylettää puoleen reiteen. Helpottaa kävelyä ja näyttää hauskalta, mitään sipsutushametta en itselleni voisi kuvitellakaan. Pituus maxissa mielestäni pitää olla juuri niin pitkä kuin vain mahdollista - nilkkamitta näyttää vähän siltä kuin kangas olisi loppunut kesken! - ja kengät jalassa tämä on juuri sopiva pituus. Sisällä ei lattioiden laahaus paljoa haittaa, kunhan nyt ulkona jää pahimmat ravat nuohoamatta helman kanssa.

Vyötärölle ompelin siksakilla napakan leveän kuminauhan, joka kokoaa myös väljemmän yläosan mukavasti ja korostaa vyötäröä sopivasti.

Kunpa aurinko olisi paistanut juhannuksenakin, kun nämä kuvat otettiin. Toivottavasti heinäkuun puolella saa varustautua ulos kevyemmin kuin tähän mennessä ja uskallan tätäkin hametta ulkoiluttaa. Olen vielä vähän arastellut, täyspitkä malli on itselleni uusi ja vaatii vielä hiukan totuttelua :)

Haaste 9 - Laura

Hanna heittikin hauskalla haasteella, herätteli penkomaan kangaskasoja oikein urakalla. Minulle pakasta nousi ystävällisen apurin valikoimana sinivalkoraidallinen college (siis MIKSI minulla on tällainen kangas?! ei yhtään minun värinen sininen edes) ja lappuarvonnassa sain sanat taskut ja joku muu. Okei...

Siinä on taskut...

... siinä on joku muu (yllättävä elementti taskupussissa tai vetoketju, ihan kumpi tahansa lasketaan)...

... ja kangaskin on juuri se minulle valittu. Hamehan siitä syntyi, korkealla vyötäröllä ja taskuilla, sekä vetoketjulla sivussa. Väärässä sivussa, ihan noin sivuhuomautuksena muuten. Sitä kun on tottunut avaamaan vetoketjun sieltä vasemman kyljen puolelta niin oikea tuottaa hankaluuksia. En pura :) Tämä on periaatteessa suora palikka, jota on kellotettu hieman. Simppeli malli, puolikellon olisin tehnyt jos kangas olisi riittänyt.

Talvisen hämärät sovituskuvat teille tarjosi tammikuu. Oi ollapa jo toukokuu, jonka ensimmäisiä lämpimiä päiviä ajattellen tämän suunnittelinkin! Ilman sukkahousuja näyttäisi ja tuntuisi päälläkin paljon mukavammalta.

NOSH - Laura

Minulle Noshin paketista putkahti myös puuvillaflaméta, mutta mustana. Kuka lie tunsikin lempivärini niin hyvin... Ihastuin materiaaliin saman tien, ohutta ja mukavan laskeutuvaa eläväpintaista trikoota!

Lyhyen mallailun jälkeen päätin tehdä ihan perusmekkosen. Sellaisen, jota voi käyttää yksinään tai yhdistellen muiden vaatteiden kanssa. Sellaisen joka vaatekaapin peruspilarin.

Pientä jippoa kaipasin mukaan, joten kaavoitin helmaan vähän kellotusta. Tarkoitus oli ensin lisätä helmaan keinonahkaa, mutta sopivaa materiaalia ei juuri kävellyt vastaan, joten vaihdoin idean lennosta pitsiin. En ole yleensä hirveän pitsi-ihmisiä, mutta tässä se toimii mielestäni hyvin.

Mekko on väljää mallia, joten se sopii hyvin vyön kanssa käytettäväksi. Pääsenkin tämän kanssa hyödyntämään pienehköä vyövarastoani, jolle en yleensä hirveästi keksi käyttöä.

Yläosa on takaa vähän poikkeava perinteisiin mekkoihini. Tykkään tästä selkäosan mallista itselläni, hämää vähän uskomaan ettei selkäni ole ihan niin kapea kuin se oikeasti on!

Tänään mekko oli päälläkin kaupungilla vähän rennommin yhdisteltynä. Pitsihelma näyttää paidan kanssa puettuna hameelta. Tykkään tällaisista monikäyttövaatteista, jotka yhdistyvät luontevasti jo olemassaolevaan vaatekaappiin. Ompelin kankaan lopusta myös huivin, mutta olen ihan oikeasti onnistunut hukkaamaan sen jo tähän mennessä. Toivottavasti löytyy jonkun kaapin uumenista, se oli pienen hetken jo lempihuivini!




Postaus on toteutettu yhteistyössä Nosh organicsin kanssa.

Haaste 7 - Kassit, pussit ja nyssäkät - Laura

Haaste 7 - Kassit, pussit ja nyssykät

Onks kauppakassit aina hukassa? Uupuuko koulureppu? Eikö tänäänkään löytynyt asuun sopivaa laukkua? Ei tän haasteen jälkeen! Tarkoitus on mistä tahansa materiaaleista ommella jonkinlainen kassi, reppu tai muu valitsemaasi tyyliä edustava nyssäkkä (ei kuitenkaan mikään pieni meikkipussukka tms.). Sen saa ommella itselle, lapselle, miehelle tai vaikkapa lahjaksi.

Näin kuului toinen minun esittämä haasteeni tälle kuulle. Siitäpä sitten lähdin itseäni inspiroimaan aika kirjaimellisesti, koska yhdelle tietylle kassityypille oli aika kova tarve. Meidän kaikki kauppakassit on ihan jäätävän rumia, ja eihän se nyt vaan sovi!


Simppelillä mallilla mentiin, koska ei sen kauppaveskan nyt niin ihmeellinen tarvitsekaan olla. Riittää kun on kiva kangas, right? Minulla on pieni heikkous joihinkin tiettyihin retrokuoseihin, tässä niistä kaksi. Miljoonasydän ja nuo pupuset, tuitui.


Puput ovat jo valmiina tositoimiin, käytän aina kauppakasseja kaikkeen vapaamuotoiseen tavaran roudaamiseen esimerkiksi kouluun mennessäni.


Sydän löytyy tästäkin kassista! Oikeastihan leikattuna on vielä muutama lisää, mutta tähän hätään en niitä ehtinyt ommella. Tänä syksynä meillä ei kuitenkaan tylsiä kaupasta ostettuja luonnonvalkoisia peruskasseja enää kaupassa vilku! ♥ (tuo pyllöttävä pupu on ihan paras!)

Teematorstai: Kouluun / kerhoon - Laura

Eli teemaillaan tässä kuussa back to school -henkeen. Ja ihan pianhan sitä kaikki pienet ja itse asiassa vähän isommatkin alkavat taas valua koulujen, päiväkotien ja kerhojen penkeille. Myös minä, ja vaikka olen niin tehnyt jo useamman vuoden ajan, jännitykseni on tällä kertaa ihan uusissa sfääreissä: päätin (jälleen kerran) hypätä jääkylmään veteen ja ensi viikon maanantaina aloitan vaatetusompelijan opinnot. Sen verran vakavassa suhteessa siis aletaan tämän pienen harrastukseni kanssa olla.

Koska en vielä ole kouluun asti ehtinyt, en ole ihan varma mitä kaikkea siellä tarvitsen. Yksi kaveri oli kuitenkin aika varma juttu, koska sitä tarvitaan koulussa kuin koulussa. Ja omani oli päässyt jo varsin pahasti nuupahtamaan.


Penaali, tietysti! Nyt voin haudata viimein entisen överisti sotkeutuneen ja rikkoutuneen yksilön jonnekin säilytyspussukoiden hautausmaalle, sillä ompelin tilalle uuden. Minulle on kertynyt aika läjät (kierrätys)nahkoja (enimmäkseen keinoversioita, mutta vähän myös aitoja) ja päätin nyt sitten hyödyntää niitä jollain itselleni uudella tavalla. Penaalin onnistuttua innostuin vähän ja ompelin toiselle nuupahtaneelle pussukalle korvaajan, eli nyt myös meikkipussini on hiukan entistä edustavampi.


Vetoketjut ovat uusia, mutta myös vuorikankaat ovat kierrätysmatskuja. Molemmat sydänpuuvillat ovat palat vanhoja verhoja.


Kaavat ovat ihan hatusta tempaistuja. Pussukka on ihan perusmalli, jonka tyyliseen löytyy ohje täältä meidänkin blogista jonkun aikaa taaksepäin. Penaali mukailee vanhan penaalin mallia, mittailin vain sopivan kokoisen palasen pääty-ympyröiden kaveriksi.


Varsin simppelit, mutta tuikitarpeelliset ompelukset siis näin uuden teemakuukauden alkuun :)

Haaste 5 - Laura

Eli tarina paidasta, joka meni pieleen.

Julia haastoi meidät tekemään miestenvaatteen vähän nurinkuriselta pohjalta - kuka nyt inhokkivaatteita haluaisi tehdä? Jujuna tietysti oli tehdä se niin, että itsekin siitä tykkäisi. Well, well, jos avaisin sanaisen arkkuni tähän aiheesta "inhoamani miestenvaatteet", tämä merkintä ei loppuisi vielä huomennakaan. Joten maalailen tähän nyt sitten vain sen (melkein) pahimman kauhukuvan: mukahauskat teksti/sarjakuvapaidat, joita suunnilleen puoli Suomea rakastaa. Se oli epätoivoinen lähtökohtani.


Minulla on ehkä maailman vaatenirsoin mies. Onneksi olen jo tottunut siihen ja tiedän suunnilleen, mitä rajoja ja vapauksia miehelle ompelussa on. Tällä kertaa aloitin jopa nätisti kysmällä mikä on sun lempisarjakuvahahmo? joskin jäin vastausta vaille, koska ei sellaista oikein ole. Raavin aikani päätäni ja päädyin lopulta Transformersiin (ei nyt ihan ensisijaisesti sarjakuva, mutta liippasi läheltä). Googlettelin aikani vaikka mitä hienoja kuvia, mutta luovutin palattuani alkuperäiseen ideaani noin kuusisataa kertaa. Simppeli kuva sopisi miehelle kuitenkin parhaiten.


Kankaanpainantaa olen vähän viime aikoina opetellut ja tähän paitaan se tuntui ainolta oikealta vaihtoehdolta. Tässä vaiheessa hoksasin myös tykkääväni eniten tällaisesta vähän raffimmasta jäljestä, jääkööt sievät sipistelyt jälleen niille jotka sen taitavat. Minä sudin väriä kankaalle jollain mytätyllä kangassuikaleella - mitä epätasaisemmin, sen parempi.

Tässä vaiheessa joku varmaan jo tunnistikin Optimus Primen, ja huomasi mitä sen otsasta puuttuu... no se kolmio täytyy vaan lisätä jälkeenpäin, kaikkeahan ei aina voi muistaa, right?


Pieniä takkuiluja matkan varrella oli muutenkin, mutta eihän siinä mitään, paita siitä tuli. Kunnes huomasin, että painettu kuva on vinossa. Damn... Ei sitä onneksi päällä huomaa ihan niin selvästi (ainakin voin itseäni huijata uskomaan niin), ja kai se nyt työpaidaksi vaikka miehelle kelpaa.

Näitä kuvia ottaessani huomasin kuitenkin ommelleeni hihat väärin päin! :D Nyt voisin ehkä jo vähän itkeä, tähän asti on lähinnä naurattanut. Nurja puoli siinä killottaa päällepäin molemmissa hihoissa. Onneksi tuo kangas on virheelle armollinen, sitä ei huomaa ellei tiedä mitä etsii ja katso läheltä. Mies tuskin tietäisi, jos en sanoisi.


Jokaisessa kunnon vaatepostauksessa on sovituskuva, niin myös tässä. Kivat vaan miehelle, joka juuri tänään karkasi reissun päälle töihin, ja jouduin sitten itse poseeraamaan paita päälläni! Eipä sitä miestä kameran eteen olisi saanut muutenkaan, ei sillä.

Tästä tuli nyt vähän osastoa "ihan kiva mutta". Ehkä pitää taas vähän sulatella pari päivää ja läpsiä perfektionistiminääni poskille, ei se ole niin vakavaa, se on vain yksi paita! :)

Kangas Eurokankaasta, kaava itse miehen mitoilla piirretty.

Teematorstai: Huh hellettä! - Laura

... tai ainakin toivoa sopisi. Heinäkuussa teemaillaan siis hellevaatteilla, jospas ne lämpimät säätkin vielä suosisivat meitä niin, että nämäkin pääsisivät käyttöön!



Minun helleunivormuni on usein erittäin simppeli: rento t-paita tai toppi, farkkushortsit ja tennarit. Niillä olen hiihdellyt menemään monta kesää ja tuskin ihan heti poiskaan vaihdan. Lämpimille keleille sopivien paitojen kokoelmani on kuitenkin viimeaikoina ollut aika olematon, joten ompelin nyt pari simppeliä mallia ensihätään.

Kaava on omasta t-paitakaavastani muokattu, laitan merkinnän loppuun pienen ohjeistuksen teillekin nähtäville! Minä en tykkää yläosasta tiukoista paidoista ja tiukkoja hihoja inhoan yli kaiken, joten tämä on aika ihanteellinen malli. Kangas on Eurokankaan palalaarilöytö, mukavan ohutta ja nätisti laskeutuvaa trikoota.



Toisen paidan tein Linneliltä tilatusta mielettömän kauniista Origami-trikoosta. Tämä hämmentää vieläkin vähän, en nimittäin tykkää itselläni valkopohjaisista kankaista, eikä enimmäkseen valkoinen väritys minulle juuri sovikaan. Mutta tässä se tuntui hyvältä alusta asti, eikä fiilis ole yöpaita mitenkään päin.



Sovituskuvalla en voi juurikaan nyt kehua, minun oli kyllä tarkoitus kuvailla nämä vähän paremmissa olosuhteissa ulkona, mutta minkäs teet. Lämpömittari ei antanut armoa, ei shortseja ja t-paitoja vieläkään ulos!


Jos olisin pukeutunut näihin paitoihin niin kuin ajatukseni alunperin oli, olisin yhdistänyt ne tällä tavalla jo vaatekaapistani löytyviin shortseihin ja Consseihin.



Mikäli sinulta löytyy hyvä t-paitakaava, on tällaisen paidan tekeminen ihan helppoa. Pidennä vain olkalinjaa kuvan osoittamalla tavalla (mittaa vaikka mittanauhalla mihin kohtaan haluat hihan loppuvan) ja kaarra kainalosta nätisti kohti vyötäröä. Tämän voi tehdä myös kapeammin tai leveämmin, ihan makukysymyksiä. Katkoviivoilla merkatut kohdat ovat vapaaehtoisia, minä tykkään lantiolta napakasta paidasta, joten kavennan helmaa alaspäin (niin että tuo helman ympärysmitta on suunnilleen sama kuin oma ympärysmittani samalta kohdalta), ja pääntie on tuollainen laajahko, venemallinen. Kannattaa kuitenkin tehdä ensin mielummin pieni pääntie ja leventää sitten, ettei vahingossa saa aikaiseksi päältä putoavaa paitaa. Ai mistäkö tiedän, krhm...

Tee samat muutokset myös takakappaleelle. Pääntietä kannattaa vain leventää, ei syventää, jotta putoamisefekti ei jälleen toistuisi.

Haaste 4 - Laura

Hannan haaste oli vähän jännittävä. Ai ei sitä luottokaavaa, jota käytän 99% ajasta omiin yläosiini? Ei tuttuja kankaita? Pitäiskö vielä ommella käsin, jotta olisi mahdollisimman extremeä..? ;) (tämä kolahti omaan nilkkaani, jouduin omepelemaan myös käsin!) Hetken pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että on aika tarttua sarvista sitä härkää, jonka ihan itse itselleni vuoden alussa nimesin. En nyt enää löydä Facebookista sitä keskustelua, mutta totesin jotain sen suuntaista kuin tämän vuoden aikana aion ommella itselleni joustamattomasta kankaasta hyvin istuvat housut. Selvä, niitä housuja sitten.


Kaavoitusta en tohtinut ihan alusta asti itse kokeilla vielä, koskaan en nimittäin vastaavanlaisia housuja ollut ommellut. Jonkinlainen visio minulla oli, joten sukelsin muutaman hassun kaavalehteni kimppuun. Sömnadsmagasin 3/2013 oli sitten se, josta tärppäsi. Cigarettbyxa-nimiset pöksyt sieltä minulle huhuilivat sen verran kovaan ääneen, että päätin kokeilla. Muokkasin kaavaa hitusen jo piirtovaiheessa: lisäsin lahkeisiin pituutta jokusen sentin ja jätin lopulta takataskut (vale) pois kokonaan.

Klikkaa tästä nähdäksesi ylläolevan kuvan isompana.


Housujen kangas on löydetty paikallisen kirpparin tee se itse -nurkkauksen valtavasta kangasläjästä. En tosiaan tiedä mitä se on, mutta polttotestin perusteella jotain luonnonkuituista. Se on pehmoista iholla ja muistuttaa ehkä jonkinlaista pukukangasta... en tiedä, mutta housukankaaksi sen jokunen viikko sitten ostin! Taskuissa ja vyötärön sisäpuolella on Eurokankaan palalaarista löydettyä puuvillaa.

Pöksyissä on myös piilovetoketju, joka voisi olla enemmänkin piilossa. En omista edelleenkään minkäänlaista vetoketjunpaininjalkaa, joten toisinaan on hiukan hankaluuksia, mutta ei se minun silmääni hirveästi häiritse. Pikkuinen loppusilaus näistä vielä puuttuu, sillä vetoketjun yläpuolelle on tulossa sellainen pieni metallihakanen, kunhan vain muistan käydä ostamassa.


Mitä uutta näiden tekemisessä sitten oli? En ollut aiemmin tehnyt housuja joustamattomasta materiaalista, en käyttänyt kyseisen lehden kaavoja (saati selvinnyt ruotsinkielisistä ompeluohjeista! onneksi sain apua ompelujärjestyksen kanssa, muuten en niistä olisikaan selvinnyt), en ommellut piilovetoketjua, en ommellut tuollaista vyötärökaitaletta... Lista olisi oikeasti ihan loputon. En ole aiemmin käyttänyt tällaista materiaalia, eikä minulla ollut mitään hajua kuinka sitä pitäisi käsitellä. Se selvisi kuitenkin esipesusta mallikkaasti, ja silityslämpötilakin löytyi mallitilkkuun kokeilemalla. En pilannut ihanaa kangasta, hurraa!

Uutta on myös housujen malli - yleensä suosin kapeita, farkkumaisia housuja tai leggingsejä, mutta olen pitkään haaveillut tällaisista vähän porkkanamallisista pappahousuista. Lantioni on kehoni levein osa jo muutenkin, joten sen korostaminen tällä mallilla on vähän hermostuttanut minua aiemmin, mutta eipä tämä nyt mitenkään kamalalta näytä. Mieheltäkin sain hyväksyvän arvion, joten ihan menestys näistä lopulta tuli! Istuvuuteen olen erityisen tyytyväinen, ei näistä kuvista nyt edes välity se miten ne ovat kuin hanska päällä juuri oikeista kohdista. Hyvä kaava!


Sellaiset vähän yllättävätkin pöksyt. Mitäs tykkäätte? :)

Teematorstai: DIY - Laura

Long time no abc ja niin edespäin, elämän teknisistä syistä johtuen pientä hiljaisuutta on minun osaltani viimeaikoina täällä ollut. Vaan tässäpä nyt minun vuoroni jakaa pieni ompeluohje, ja tällä kertaa tutoriaalin aiheena on laukun vuoriin tuleva vetoketjullinen tasku! En oikeasti tiedä onko tämä millään tavalla virallinen tapa, olen ihan itse kehitellyt tämän tyylin, mutta ainakin tämä on aika simppeli ja nopea tyyli tällaisen taskun tekemiseen! :)



1. Tarvikkeet:
- laukun vuorikankaista se osa, johon taskun haluat
- taskupussin kangas (minulla ei kuvassa, mutta käytin samaa kuin tuo vuorikangas)
- umpivetoketju
- ompelukone
- silitettävää tukikangasta (ei näy myöskään kuvassa, olipa hyvä tarvikekuva!) ja silitysrauta
- perusompelutarvikkeita kuten saksia, mittanauhaa, nuppineuloja ja jonkinlaista merkkauskynääkin tässä vähän tarvitaan

2. Aloita mittaamalla vetoketjusta ja vuorikankaasta keskikohta. Päätä miltä kohdalta haluat taskun alkavan ja nuppineulaa vetoketju hetkeksi kiinni kankaalle kohdistaen keskikohdat vastakkain. Merkkaa vetoketjun paikka kankaalle kynällä pystyviivoin (kts. seuraava kuva).



3. Pystyviivat merkataan siis heti vetoketjun metalliosien viereen kumpaankin päähän (katso kuva 9!). Viivojen korkeus on tulevan aukon korkeus, joten sen täytyy olla vähemmän kuin vetoketjun leveys. Minulla korkeus on 2 cm, mutta 1,5 cm olisi riittänyt aivan hyvin tässä tapauksessa (käyttämäni vetoketju on 2,7 cm leveä), joten arvioi tarvitsemasi ompeluvara tässä vaiheessa. Aukon kokoon vaikuttaa myös vetimen koko, joten tarkista ettei mitta ole sille kuitenkaan liian kapea!

Pystyviivat yhdistetään toisiinsa keskikohdista. Viimeisenä piirretään tuollaiset vinot viivat yhdistämään pystyviivoja ja poikittaista linjaa, minä piirsin ne 1 cm:n päähän pystyviivoista. Tämä kohta on hirveän vaikea selittää, joten kysykää jos kuva ei avaa tarpeeksi (minä piirsin tuohon koneella selkeämmin näkyviin nuo omat viivani, ei tahtonut lyijykynän jälki oikein erottua kankaasta kameralle)! :)

4. Leikkaa tukikankaasta vähän vetoketjua leveämpi suikale ja silitä nurjalle tuon viivahässäkän taustalle. Ei oo niin justiinsa, jos ei osaa leikata suoraa palasta, krhm...



5. Leikkaa viivoja pitkin koko hässäkkä auki kuvan osoittamalla tavalla. Eli keskilinja vinoihin asti, sekä ne vinot viivat! Ei muita!

6. Käännä juuri syntyneet lirpakket nurjalle ja silitä litteäksi.



7. Tällainen postiluukku pitäisi olla nyt oikealla puolella.

8. Pikku jippo, jonka teen vetoketjulle tässä vaiheessa, eli ompelen napinläven salvan kaltaisen möykyn tuohon ketjun etupään avonaiseen osaan. Eivätpä lärpäkkeet huido tiellä myöhemmässä vaiheessa, ja koko ketju pysyy myös järkevämmin paikallaan. Tämä ei jää näkyviin lopputulokseen.



(tässä kuvassa näkyy nyt se, mitä yritin niitä viivoja piirtäessä sanoa: metalliosien viereen ne viivat heti!)
9. Laita vetoketju nurjalle kohdalleen, nuppineulaa huolellisesti kiinni. Minulla kupruilee vähän, nuppineulaa sinä paremmin.

10. Ommella surauta ketju kiinni niin läheltä ketjua kuin uskallat. Minä jouduin ompelemaan vähän turhankin läheltä, koska jätin vähän huonosti sitä ompeluvaraa kuten sanottu... Nyt sinulla kuitenkin on postiluukku, jota voi avata ja sulkea, hyvä!



11. Leikkaa taskupussi. Leveyttä suunnilleen vetoketjun kokonaisleveyden verran, korkeutta sen verran kuin haluat. Huom! Tasku syntyy vain yhdestä palasta, eli tuplaa haluamasi taskun syvyys (jos haluat n. 10 cm syvän taskun, leikkaa ainakin 20 cm + 2 cm käänteisiin, mielummin vähän enemmänkin, koska toinen reuna tulee viemään vähän enemmän mittaa). Minä en mitannut, katsoin silmämääräisesti miellyttävän kokoisen taskun. Taita käänteet kuten kuvassa (kuva on muuten väärinpäin, nuo ovat korkeussuunnassa ylä- ja alalaita! :D uninen kuvankäsittelijä täällä hei!) eli 1 cm ylös ja 1 cm alas, ja silitä.

12. Nuppineulaa toinen äsken taittamistasi reunoista kiinni vetoketjuun kuvan osoittamalla tavalla. Kuvassa siis vetoketjun nurja puoli ja taskupussin oikea puoli. Tässä vaiheessa viimeistään ymmärrät, miksi ompeluvaraa tosiaan on hyvä jättää siinä alkuvaiheessa jo...



13. Tässä vielä tarkempi kuva siitä, että ei nuppineulata siihen kassin vuorikappaleeseen kiinni sitä taskua missään vaiheessa!

14. Ompele kiinni. Paininjalan alla on siis vain kapea kaistale vetoketjua ja taskupussi. Laukun vuorikappaleen olen vetänyt kokonaisuudessaan tuonne vasemmalle.



15. Nyt näyttää tältä, ei vielä taskulta.



16. Taita taskun toinen laita kuvan osoittamalla tavalla ja nuppineulaa kiinni vapaaseen vetoketjun reunaan. Sama juttu kuin edellä - kiinni vain vetoketjuun!

17. Ompele kiinni (jälleen kerran kaikki muu kangas on vasemmalla, ompelet vain vetoketjua ja taskupussin reunaa kiinni toisiinsa!)



18. Näyttää jo taskulta!

19. Ompele vielä sivut kiinni kuten kuva osoittaa, molemmat puolet samalla tavalla.



20. Kuvaa tiiraamalla ehkä näkee, että nyt on kaikki sivut kiinni ja tasku on...

21. ... VALMIS! Tadaa! Sitten vain loppulaukkua kasaamaan kuka milläkin tyylillä haluaa :)

Epäselvyyksistä saa kysyä, tämä ei ollut nähtävästi helpoin mahdollinen aihe selittää kirjallisesti. Toivottavasti tästä on jollekin edes vähän apua ♥