Haaste 1 - Julia

Mielikuvitusmatkalle, sinne meidät haastettiin ensimmäiseksi. Hiukkasenko jännittää. 

Koskaan en ole lentänyt, arkajalka kun olen. Nuoruudesta asti se on kuitenkin ollut haaveissa..

..matka Japaniin.  Maahan joka on ihana sekoitus vanhaa ja uutta. Herkkyyttä, kauneutta ja pehmeyttä, joiden vastapainona uudet suurkaupungit, väreineen ja kovine muotokielineen.

Väreistä, muodoista ja suurista kontrasteista inspiroiduin. Kuitenkin tarkoitus oli mennä myös oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Siispä ompelin vaihteeksi jotain herkkää.

Materiaaliksi valikoitui vanha puhkikulutetu pitsimekko, jota joku joskus kauniisti myös sääskiverkoksi kutsui, farkkujersey sekä luonnonvalkoinen joustocollege. 

Hihoissa hyödynsin vanhan paidan hihapitsiä.

Yläkappaleessa vanhasta mekosta ratkotut pitsiosat. Hameosassa muutama laskos antamaan mekolle muotoa.

Hameen etuosa kaksinkertaisena jotta sain aikaiseksi ison taskun.

Vanhasta lempimekosta taisi juuri tulla uusi lempimekko ♥

P.S Koskaan ei ole tainnut jännittää yhtä paljon painaa julkaise nappulaa ;)

Haaste nro 1 - Hanna

Tästä se alkaa  - ensimmäinen kirjoitukseni tähän blogiin!

Vatsanpohjassa on perhosia, vähän jännittää.

Osaanko, pystynkö, entä jos en?

Hymyilyttää, pientä kärsimättömyyttäkin on ilmassa.

Ilo kuplii sisimmässä ja voittaa jännityksen.

Hyvä tästä tulee, jos en osaa vielä niin varmasti voin oppia!

Ensimmäinen Katin antama haaste, mielikuvitusmatka, pysäytti hetkeksi.

Löi tyhjää muutaman minuutin, ja Hämmennys astui mieleeni.

Juuri sen aikaa, että Kriittisyys ja Realismi ehtivät asettua paikoilleen.

Taisivat yrittää seisoa portinvartijoina, mutta kuinka ollakaan - 

Mielikuvitus pääsi kuin pääsikin silti livahtamaan niiden ohitse!

Yhdessä lähdimme matkaan (kuinka nopeasti se kulkeekaan!)...

Riensimme ensin satumaihin, tutkailimme yksisarvisia, 

keijuja ja peikkoja, velhoja ja noitia.

Ihmettelimme värien hehkua ja valon kirkkautta.

Voisin käyttää kangasvärejä, maalata jotain jos osaisin.

Sieltä siirryimme Australiaan - maahan, jonne vannoin matkustavani 

ennen kuin täytän 30.

(Ikävä kyllä näin ei tule käymään arjen realiteettien takia, 

sillä tänä vuonna ei matkaan päästä.

 Joudun nostamaan tavoiteikäni 40 vuoteen, mutta ehtiihän sitä sittenkin.)

Mieleen pomppivat kengurut ja koalat, 

valmis suunnitelmakin vaatteesta lapselle syntyi.

Aplikoisin, tekisin taskuja, käyttäisin pehmeitä materiaaleja.

Mutta ei, Mielikuvitukseni ei ollut valmis pysähtymään vielä.

Sen määränpäänä oli nimittäin Intia. 

Tuo kiehtova Etelä-Aasian helmi, jossa värit ovat kirjavia, ruoka maailman parasta, 

musiikki kovaäänistä ja kulttuuri rikasta. Oikea aistien ilotulitus!

Sielläkään en ole vielä käynyt, 

vaikka kyseisen maan matkaopus kirjahyllystä jo löytyy.

Ajatuksiin nousi kuvia norsuista, jumalpatsaista, symboleista 

ja lopuksi värimaailman kautta

mandala (jos et tiedä vielä mikä se on, voit lukea täältä...).

Pääsimme perille.

Ajatuksena oli simppeli musta paita pienillä mausteilla 

ja siihen näyttävä koriste, mandala virkaten.

Luulin virkkaavani ympyrän ihan suitsaitsukkelaan, mutta mitä vielä - 

koko vaatteen valmistuksesta 3/4 osaa meni virkkaamiseen...

Haastoin itseni tekemällä ensimmäistä kertaa nyörikujan toiseen sivuun,

mikä paljastuikin varsin helpoksi. Lisäksi olkapäillä on pienet tampit.

Tätä tulee pidettyä varmasti kesällä vaikkapa farkkusortsien kaverina.

Jännittää vain kuinka tuolla kuviolle käy pesussa ;)

Haaste 1 - Anna

Ensimmäisessä haasteessa lähdettiin mielikuvitusmatkalle.

Luulin, että tämä olisi helppoa. No, ei ollut!
Tartuin ensimmäiseen ajatukseen. Halusin matkata paikkaan, jossa on hyvä olla. Paikkaan, jossa minulle tärkeät ihmiset olisivat kaikki luonani.

Muoto piirtyi heti päähäni. Jotain pyöreää, pehmeää. Jotain joka ottaisi halaukseen.
Idea vaatteesta tuli suht nopeasti, mutta siihen se sitten tyssäsi.
Yritin etsiä inspiraatiota vaikka mistä, päässäni soi ohjeistukset jostain erikoisesta, ei tavallisesta, väriä, muotoja ymsyms. Ja minä sain aikaan vaan turvallisen, rauhallisen tunnelman.

Lopuksi päätin lähteä kuitenkin tekemään alkuperäistä suunnitelmaani. Matkan varrella yritin tunkea mm huppuun "sitä jotain erikoista", vuorittaa ja laittaa tekstiä, mutta purin sen pois. Ei istunut, se rikkoi vaatteen rauhan.

Tässä lopputulos:

 

Jonkun sortin viitta. Materiaali Ainolan unelmapehmeää, harjattua joustocollegea.
Tämä tuntuu NIIN hyvälle päällä! Kuin pehmeä halaus.
Pitsireunus kulkee koko viitan ympäri.

 

 

Toimii myös auki.

 (Älkää välittäkö, kuvassa tuo olkalinja on "tippunut" taakse, mutta en kuvatessa huomannut, ja uusia kuvia en kerennyt ottaa. Ei siis ole tarkoitus roikkua tuolla lailla pidempänä takaa.)

Kuvat puhukoon puolestaan.

Kaavaa tähän ei ole, piirsin (vähän kyseenalaista itse kyhäämää "harppi"viritelmää apuna käyttäen) 1/4 ympyrän, ja leikkasin kaksi puoliympyrää. Niihin muotoilin kaula-aukot ja piirsin hupun.
Aluksi ajattelin, että pituutta on liian vähän. Tein niin pitkän kun kangasta riitti (1,2m tilasin kangasta, mutta pesun jälkeen sitä oli jäljellä n.110cm, joten pyoliympyrän korkeus n.55cm.)
Loppupeleissä tämä oli juuri hyvä mitta! Vaikka viimeinen kuva hämää, niin yltää kivasti juuri tuohon lantiolle.
Itsensä ylittämistä? No, ei ehkä, mutta ainakin sain tehtyä pitkästä aikaa sellaisen vaatteen itselleni, joka "istuu" hyvin, näyttää kivalle, ja jota tulee varmasti käytettyä

Haaste 1 - Laura

Kati siis haastoi meidät mielikuvitusmatkalle. Se osa oli helppoa - teen niitä päivittäin muutenkin. Vaikeaa oli valita kohde mihin haluaisin mennä tällä kertaa, kun siitä kerta pitäisi jotain konkreettistakin saada aikaiseksi. Minä olen sellaista pää pilvissä, jalat puoliksi irti maasta -tyyppiä, joten pikkuhiljaa ajatukset veivät ylemmäs ja ylemmäs... aina avaruuteen saakka! Pienestä pitäen kaikki pilvistä ylöspäin on kiinnostanut minua suunnattomasti, ja olen käynyt useammankin tähtitiedettä käsittelevän kurssinkin. Avaruus on myös ollut aina yksi minua ja isääni yhdistävä kiinnostuksenkohde, joten tämä "unelmieni matkakohde" on monestakin syystä varsin läheinen minulle.


Itselle vaatetta -kohta haasteesta oli jälleen helppo osuus, mutta mukavuusalueelta poistuminen nimensä mukaisesti hiukan epämiellyttävää. Mietin aika kauan mitä se voisi olla, ja päädyin tällä kertaa kokeilemaan sekä uutta väriä että tekniikkaa. Vähän jotain tuttua ja turvallistakin piti mukaan saada, sillä en halua tehdä itselleni mitään sellaista, mitä en varmasti tule käyttämään. Olen myös viimeaikoina alkanut pikkuhiljaa siirtyä kesävaatteiden ompeluun, joten luontevasti tämäkin sitten putosi samaan kategoriaan.

Triteksin tummansinisestä joustocollegesta tämä toppi sitten lopulta lähti syntymään. Kaava on itse piirretyn yläosan kaavan pohjalta kuositeltu. Tummansininen oli turvallista, joten sen pariksi valitsin (vain lieviä inhonväristyksiä tuntien) pinkkiä trikoota, josta tähteni halusin tehdä. Trikoo on Lillestoffin yksiväristä puuvillaelastaanitrikoota, ostettu Fabriinasta.


Varsinainen mukavuuden piirin ulkopuolelle hyppääminen tapahtui kuitenkin alikeommellen. Tekniikka on kiinnostanut ja näyttänyt mielestäni varsin hauskalta, mutta en sitten ole kuitenkaan saanut aikaiseksi kokeille. Tai ainakaan ennen tätä en ollut. Tähdet yksistään kuitenkin olivat hiukan orpoja, joten tästä tuli lopulta kloriten kanssa sotkemalla varsinainen sekatekniikkatyö. Pitihän sinne tähtisumujakin sekaan saada!


Helman käänsin nurinkurisesti oikealle puolelle samalla pinkillä langalla tikaten kuin nuo tähdetkin. Tuo veikeää ilmettä mielestäni. Voin hyvin jo kuvitella tämän yhdistettynä väljiin farkkushortseihin ja tennareihin, ja yllättäin tuo pinkkikään ei enää kammota minua (yhtä paljon kuin ennen). En silti pukeutuisi kokopinkkiin paitaan, mutta kyllä tässäkin oli värirajoittuneella ihmisellä jo itsensä ylittämistä kerrakseen!

Tulisi nyt vielä se kesäkin sitten eikä tarvitsisi tätä piilotella pitkähihaisten alle.

Haaste nro 1 - Kati

”Tee mielikuvitusmatka jonnekin” – haaste

Mie liitelin pitkin maailmaa, kunhan vaan matkusti, menin Islantiin, sieltä Uuteen Seelantiin, sitten läksin Espanjaan. Kanariffalle ihan vaan.. Lämpöseen. Kukkien keskelle. Värikkäisiin maisemiin.
Haaveilin niistä pitkät tovit, pyörittelin jo kaikki värikkäät kankaani läpi, ihan hulluja ideoita mielessäni.
Mutta . . .
”…tule ulos mukavuusalueeltasi.” Itsehän tämän haasteen laadin, itsehän tuon lauseen kirjoitin.
Värit ovat minun mukavuusalueeni!

Apua!

Paratiisin puutarha, siitä haluan jotain. Kyllä.

Uusi mustaharmaa joustocollege, olin varannut sen legginseihin muun muassa.
---> Otetaan siis se. Mutta ei leggareita, tullaan sit ulos, kunnolla!

Vuoritettu huppari, sitä en ole koskaan tehnyt.
Tyttömäinen, rypytystä, kukkia, hillitty väritys. Arkea monelle, todellakin haastetta minulle!

Mikään ei menny ku Strömsössä. Ei mikään.

Kangasta oli naftisti hupparitakkia ajatellen, leikkasin sen väärin.
Vuorin laitto tuotti enemmän kuin päänvaivaa. Jos katsot kuvia tarkkaan, näet otsan rajassa monta uutta harmaata hiusta…
Siinäkin mielessä tämä projekti oli uusi ja ennenkokematon, etten koskaan ole purkanut ja korjannut näin paljon kuin tässä työssä. Tehnyt lopulta kompromisseja itseni kanssa jne.
Mutta lopulta se tuli valmiiksi ja erittäin pidettävään kuntoon itselleni kevättakiksi.

En ihan kokonaan kyennyt pysymään hillityllä linjalla, vaan nappirivistö iloisine väreineen tunki väkisin mukaan, en pystyny kerrassaan mitään niille! ;)

Takissa on siis etuosassa rinnan alla leikkaus, josta alaosa laskostuu. Samoin laskoksia tulee hupun kiinnityskohtaan.
Em. leikkausvirheiden vuoksi (tunnustan!) takaosa on suora, ajatuksena oli sinnekin laittaa sama sauma+laskokset..mutta..!!
Vuori on mustaa trikoota, hihansuissa pitkät mustat resorit sekä sivusaumoihin on upotettu taskut ja tietysti, ne messevän kirkkaat napit <3

Vaikeaa löytää ulkoa kelvollinen valokuvauspaikka, sellainen johon paistaa aurinko, ei ole jotain superkamalaa taustaa tms. Asutaan melkolailla korvessa, ei ole talojen seinustoja joita lainata, (oma talo on tumma) eikä täällä vielä vihreää näy.. Takapihan rinne on aivan fine :)

Ei tämä mitään suurta ilotulitusta ollut, mutta aivan varmasti ylitin itseni myös hermojen pituudella monta kertaa tässä haasteessa. Tykkään ja kovasti <3