Haaste 5 - Laura

Eli tarina paidasta, joka meni pieleen.

Julia haastoi meidät tekemään miestenvaatteen vähän nurinkuriselta pohjalta - kuka nyt inhokkivaatteita haluaisi tehdä? Jujuna tietysti oli tehdä se niin, että itsekin siitä tykkäisi. Well, well, jos avaisin sanaisen arkkuni tähän aiheesta "inhoamani miestenvaatteet", tämä merkintä ei loppuisi vielä huomennakaan. Joten maalailen tähän nyt sitten vain sen (melkein) pahimman kauhukuvan: mukahauskat teksti/sarjakuvapaidat, joita suunnilleen puoli Suomea rakastaa. Se oli epätoivoinen lähtökohtani.


Minulla on ehkä maailman vaatenirsoin mies. Onneksi olen jo tottunut siihen ja tiedän suunnilleen, mitä rajoja ja vapauksia miehelle ompelussa on. Tällä kertaa aloitin jopa nätisti kysmällä mikä on sun lempisarjakuvahahmo? joskin jäin vastausta vaille, koska ei sellaista oikein ole. Raavin aikani päätäni ja päädyin lopulta Transformersiin (ei nyt ihan ensisijaisesti sarjakuva, mutta liippasi läheltä). Googlettelin aikani vaikka mitä hienoja kuvia, mutta luovutin palattuani alkuperäiseen ideaani noin kuusisataa kertaa. Simppeli kuva sopisi miehelle kuitenkin parhaiten.


Kankaanpainantaa olen vähän viime aikoina opetellut ja tähän paitaan se tuntui ainolta oikealta vaihtoehdolta. Tässä vaiheessa hoksasin myös tykkääväni eniten tällaisesta vähän raffimmasta jäljestä, jääkööt sievät sipistelyt jälleen niille jotka sen taitavat. Minä sudin väriä kankaalle jollain mytätyllä kangassuikaleella - mitä epätasaisemmin, sen parempi.

Tässä vaiheessa joku varmaan jo tunnistikin Optimus Primen, ja huomasi mitä sen otsasta puuttuu... no se kolmio täytyy vaan lisätä jälkeenpäin, kaikkeahan ei aina voi muistaa, right?


Pieniä takkuiluja matkan varrella oli muutenkin, mutta eihän siinä mitään, paita siitä tuli. Kunnes huomasin, että painettu kuva on vinossa. Damn... Ei sitä onneksi päällä huomaa ihan niin selvästi (ainakin voin itseäni huijata uskomaan niin), ja kai se nyt työpaidaksi vaikka miehelle kelpaa.

Näitä kuvia ottaessani huomasin kuitenkin ommelleeni hihat väärin päin! :D Nyt voisin ehkä jo vähän itkeä, tähän asti on lähinnä naurattanut. Nurja puoli siinä killottaa päällepäin molemmissa hihoissa. Onneksi tuo kangas on virheelle armollinen, sitä ei huomaa ellei tiedä mitä etsii ja katso läheltä. Mies tuskin tietäisi, jos en sanoisi.


Jokaisessa kunnon vaatepostauksessa on sovituskuva, niin myös tässä. Kivat vaan miehelle, joka juuri tänään karkasi reissun päälle töihin, ja jouduin sitten itse poseeraamaan paita päälläni! Eipä sitä miestä kameran eteen olisi saanut muutenkaan, ei sillä.

Tästä tuli nyt vähän osastoa "ihan kiva mutta". Ehkä pitää taas vähän sulatella pari päivää ja läpsiä perfektionistiminääni poskille, ei se ole niin vakavaa, se on vain yksi paita! :)

Kangas Eurokankaasta, kaava itse miehen mitoilla piirretty.

Haaste 5 - Hanna

Julia se vasta haasteista suurimman antoi; miesten vaate!

Jos siinä ei ollut vielä tarpeeksi haastetta, pohtimisen aihetta antoi kehotus valita jokin omasta mielestä inhokkijuttu miesten vaatetuksessa ja toteuttaa se hyvännäköisenä.

Hetken tuumailun tuloksena keksin tehdä puolisolleni pappatakin. Olemme molemmat enemmän hupparityyppejä, ja vierastaneet miesten neuletakkeja ja vastaavia. Tässä kohtaa siis lipsuin ohjeesta vähän, sillä neuletakki ei ole varsinainen inhotus, olen vain ollut jokseenkin epäluuloinen niitä kohtaan...

Valitsin materiaaliksi joustocollegen ja tehosteiksi harmaan farkkujerseyn. Mallia otin ja kaavaakin katsoin Ottobre 6/13 Old skool- villatakin isoimmasta koosta. Osaan monia juttuja ja joskus ihan hienostikin, mutta ikävä kyllä kaavoittaminen tai edes valmiin kaavan muokkaaminen mittojen mukaan ei ole sillä listalla kovin korkealla. Ja siinäpä se syy, miksen miehelleni yleensä ompelekaan - tämäkin vinksottaa vähän miten sattuu. Harjoiteltavaa riittää sillä saralla.

Mies jäi lomalle samana päivänä, kun kuvia otettiin. Se selittäköön muun asustuksen ;)

Kyllä tämä käyttöön silti pääsee, vaikkei ihan priimaa pukannutkaan.

Haaste 5 - Julia

Tälläkertaa minun vuoroni haastaa tämä porukka. Meinasi käydä haastajalle hiukan huonosti sillä haaste ei meinannut muodostua sitten millään. Yöllinen ideointi kaverin kanssa tuotti onneksi lopulta tulosta:

 Haaste: Not - Yes 

vaaleanpunainen kauluspaita - not. 

nahkahousut - not. 

tennissukat - not. 

Ompele sille sinun ukonrumilukselle jotain sellaista mitä et yleensä voi sietää.. Mutta niin että se näyttää hyvältä! Mieti se jokin vaate, väri tai tyyli mitä et voi sietää miestenvaatteissa ja toteuta se itse niin, että pidät siitä. 

Jep. Miestenvaattet noin yleensäkin on aika haastavia ommeltavia.. Ja kun mukaan lisätään vielä se, että pitäisi tehdä jostain inhokista siedettävää. Haaste mikä haaste ;)

Selkeä miestenvaate- inhokki oli onneksi heti mielessä. Vaaleanpunaiset ja lohenväriset vaatteet miehellä ovat vain ehdoton EI.  Siispä yritin luoda sellaisen miestenvaatteen, jossa kykenisin sietämään kyseisen värin.

Kaapista ei löytynyt mitään sopivanväristä kangasta, mutta onneksi pikavisiitti paikallisessa Eurokankaassa tuotti tulosta ja sopivat materiaalitkin löytyivät.



Lohenpunainen kangas palalaarilöytö, jotain todella joustavaa polyesteriä, musta joustocollege pakalta, huomaa ihanat pastellinypyt collegen pinnassa.. Harmaa joustocollege Noshilta. Kotiinpäästyä vielä nopeaa luonnostelua ja suunnitelmatkin selkiytyivät. Mies kun on jo pidenmpään pyytänyt vetoketjullista hupparia.



Lopullinen tuotoskin ehkä pidettävä.. vaikka siellä sitä vaaleanpunaista onkin.

Kohdistaminen onnistui jopa melko kivuttomasti vaikka alussa hiukan epäilytti, josko saisin hermoni riekailaiksi kohdistellessa kankaiden saumoja.

Uskaltauduin jopa laittamaan vetoketjun vaikka pelkkä ajatus sen ompelemisesta jo hirvitti.

Yllätyksekseni sain vetoketjusta huolimatta kohdistettua myös etuosan raidat.

Ja miestin huppari minusta kaipaa aina myös ne taskut. Tuo vähän ilmettä hupparille.

Hihoissa raidat vinossa.

Siinäpä se. Yllättävän sporttinen huppari, vaaleanpunaisesta huolimatta.

Haaste 5 - Anna

Hanna antoi meille haasteen, jossa piti kokeilla 3 uutta asiaa itselleen, ompelussa tietenkin!

Minulla tuli monta ideaa, jossa olisi 1-2 uutta juttua. Mutta sitten kun niihin koitin lisätä kolmatta, niin tuli stoppi!

Lopulta päädyin melko simppeliin vaatteeseen, pieniin uusiin juttuihin.

Uusia juttuja kertyi 4:
- Uusi omilla mitoilla tehty kaava
- Rypytekset olalle.
- Kuminauhapoimutus vyötärölle
- Edestä lyhyt. takaa pidempi helma.

Niin, ja enpä ole tainnut ennen 3/4osa hihojakaan tehdä. Pieniä juttuja, mutta ainakin tuli sellainen vaate, jota tulee pidettyä!

Kaavapohjana toimii itselle mittojen mukaan tuskanhiki valuen, ärräpäät lennellen, piirretty kaava. 

Kuosittelin peruskaavasta tämän tunikan. Leikkelin olkapäät palasiksi, ja lisäsin ryppyä. Rypyt sijoittuvat n. 5cm hartialinjan alapuolella. Ensi kerralla laitan hieman vielä alemmaksi. Levensin kaavaa kainaloista alaspäin. 

(Paras kuva olkapäästä on valitettavasti huono sekin, koska lasken olkapäätä kuvassa, ja käsikin menee kyljessä kiinni ja kierteelle. Mutta ehkä ideasta saa kiinni)

Kumalankarypytys sivuilla antamaan muotoa. Ommeltu kumalanka alalankana.

Kaveriksi ompelin mustat legginsit. Vaatekaapissani oli ammottava aukko - ei yhtään mustia leggareita! (Edelliset silppusin raskausaikana vyötäröltä... )

Helma pidempi takaa.

Ei lisättävää.