Summer - Hanna

Vaikka Suomen kesä ja juhannus ovat tänäkin vuonna antaneet aihetta säästä vitsailuun, toppatakin takaisin etsimiseen ja pipon päähän vetämiseen, oli ihana tehdä tähän teemaan jotain oikeasti kesäistä. Tämän hetken kaatosateessa ei tee mieli lähteä juhannusruusuja ulos ihailemaan, joten meillä ne kukkivat mekoissa!

Varoituksen sana, tulossa on noin miljoona valokuvaa ;)

Ensimmäiseksi ompelin itselleni kesämekkosen, jossa ensimmäistä kertaa sain puolikellohelman onnistumaan (johtunee siitä, että tällä kertaa mittasin kaavan oikein). Pehemiän Babushka roses- kankaaseen hurmaannuin nähtyäni sitä monissa kauniissa vaatteissa, joten pakko sitä oli saada itsellenikin. Koko mekkona ne kuitenkin olisivat olleet mielestäni levottomat, siksi siis musta yläosa. Pitsivetoketju mahdollistaa imetyksen ja ruusutrikoiset kanttaukset tuovat vähän väriä mustaan. 

Kellohelmani vei lähes kokonaan vajaan metrin palaseni ruusuja. Haaveeni samistelumekosta tytölle näyttivät kariutuvan, kunnes keksin leikata jämätilkuista kaikki ehjät kuviot talteen ja siitä se ajatus sitten lähti...

Ruusut on silitetty liimakankaan avulla yksi kerrallaan trikoolle ja tikkailtu suoralla ympäriinsä. Saanen kertoa, että oli melkoinen palapeli ja askartelu noiden kukkasten kanssa, mutta pidän lopputulosta vaivan arvoisena. Tykkään ihan älyttömästi!

Mekon kaavana on Giant apple viime kesän Ottobresta, koko lähemmäs 68. Housut ovat Playfull kitty- kaavalla ja panta summissa mittailtu ilman kaavaa.

Selästäkin löytyy jokunen ruusu.

Aika herkulliset näin omasta mielestäni ♥ Toivottavasti mekkosille käyttöäkin tulisi jo lähiviikkoina.

Rauhallista juhannusta!

Haaste 9 - Hanna

Tällä kertaa annettiin sattuman määrittää lähtökohdat ompelulle.

Mieheni kävi valikoimassa kangaskaapistani siniraitaista trikoota ja arpalapuilla sain tehtäväkseni kauluksen ja aplikoinnin. Ihan lempparia - not.

Ajatus aplikoinnista tuotti jo tuskaa, sillä koneeni ei ole tiheiden ompeleiden suhteen ollut kovin yhteistyökykyinen koskaan. Ihan oikeita aplikointeja en ole aiemmin tehnyt kuin yhden, joten kyllähän se alkoi jännittämään. Kuvaakin pohdin tovin jos toisenkin, mutta päädyin aina ensimmäiseen ajatukseeni. Pojan suuri rakkaus autoja (etenkin "silmäautoja" eli Cars-hahmoja) kohtaan vei voiton äidin antipatiasta "tyhmiin printtikuviin, joita meillä ei ainakaan tule koskaan olemaan". Miehen valitseman trikoon väri määritteli sen, etten alkanut Salamaa askartelemaan, vaan päädyin Sallyyn, joka onneksi onkin poikani suosikki (ja helpompi tehdä ;) ).

Siniset raidat jäivät lopulta melko pieneen osaan kauluksen vuoriksi ja resoreita korvaamaan, sillä halusin paitakankaaksi napakamman trikoon. Molemmat ovat Noshin kankaita, harmaa paksumpaa farkkujerseytä ja sininen jotain vanhemman mallin raitaa. 

Aplikointiin sopivia kankaita ei kotoa löytynyt oikeissa väreissä ja paikallinen Euronkagaskin tuotti pettymyksen, sillä olisin mieluiten velouria käyttänyt. Päädyin ostamaan sieltä kuitenkin tuollaista pörrökangasta, mikä oli ainut suht sopiva väri. Ei ollut ihan paras valinta, sillä pitkä nukka ei tahtonut luistaa koneessa ja tekokuituinen kangas pääsi kärähtämään silitysraudan pohjaan. Loppu hyvin kuitenkin, ja Sally tuli valmiiksi hieman yksinkertaisempana kuin suunnittelin aluksi. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen,  sillä tämän kokemuksen jälkeen uskallan yrittää toistekin!

Paidan kaavana käytin Beagle Boy-hupparia, minkä hupusta muokkasin kauluksen. Kokona on jo 104 cm, sillä halusin vähän kasvunvaraa. Menee sitten pitempään ensi viikolla kaksi vuotta täyttävällä pikkumiehellä ♥

Kohderyhmä tunnisti helposti mikä hahmo on kyseessä 

ja oli varsin tyytyväinen paitaansa, kuten ilmeestä voimme päätellä :D

Suomen suurin joululahja-keräys - Hanna

Täällä taas! Hengissä olemme kaikki, mutta blogissa on aavistuksen verran verkkaisempaa, koska jokaisella meistä painaa päälle koulu, työ, lapset tai mikä kelläkin. Toivottavasti pysytte mukana silti!

Kaavoista viis haastettiin mukaan ompelemaan Suomen suurin joululahja-keräykseen, minkä tarkoituksena on lahjoittaa mahdollisimman monta ommeltua pehmolelua sairaaloiden lastenosastoille ympäri Suomen. Tottakai otimme haasteen vastaan!

Koska itselläni on kummallinen mieltymys kettuihin, lähdin etsimään Pinterestin ihmemaasta sopivaa kettupehmokaavaa. Sellaisia löytyi useampikin, ja niistä kaksi mieleisintä.

Ensin ompelin ison ketun Kotivinkin ohjeella (eipä ollut ihan yksinkertaista, siitä lisää omassa blogissani...). Sattuneesta syystä iso kettu sai kuitenkin jäädä asustamaan meille, ja päädyin tekemään toisen, ehkä vähän kivemman kokoisen, ketun lahjoitettavaksi.

Tämän kaverin ohje ja kaava löytyvät täältä. Kankaana käytin pehmoista polarfleeceä ja täytin perusvanulla. Toivottavasti kettunen ilahduttaa saajaansa!

NOSH - Hanna

Ei ole minua luotu Suomen ilmastoon, ei sitten lainkaan.

Kylmä on ja koleaakin, viima menee ihan luihin ja ytimiin asti. Syksy ei anna armoa, vaan vaatii asennoitumaan talven väistämättömään saapumiseen hämäävästä auringonpaisteesta huolimatta. Sitä myöten tulee myös tarve saada lämpöisiä vaatteita, jotain peittävämpää ja pehmeämpää.

Saimme tutustua Noshin naistenmalliston kankaisiin vähän etuajassa. Musta joustocollege taipui jo pitkään haaveilemakseni huppumekoksi. Kangas on  hyväntuntuista ja napakkaa (niin napakkaa, että fiksu ompelija olisi hoksannut lisätä väljyysvaraa kaavoihin eikä surutta ommellut trikoopaidan mitoilla...). Musta collari sai toverikseen punavalkopilkullisen trikoon, jotta en ihan häviä mustissani pimeään syysiltaan. Pitäähän sitä jotain väripilkkua olla!

Huppuun katsoin vinkkiä Karkelot-blogista ja tällä kertaa sain kuin sainkin hupun reunan nousemaan riittävän korkealle. Muuten mekko on muokattu MIW:sta.

Taskupussi on samaa pilkkutrikoota kuin reunojen kanttaukset sekä nyöri, millä helman saa pussittamaan. Hihansuihin tein nepparilistat, mutta siinäkin iski mittavirhe sen verran, että nepit kiinni hiha on liian tiukka. Onneksi toimii kivasti avonaisenakin.

Pikkuisen tulee väriyhdistelmästä mieleen Minni Hiiri, mutta siitä viis

- tästä tuli uusi suosikkini!

Värikästä lokakuun loppua ♥

Postaus toteutettu yhteistyössä Noshin kanssa.

Haaste 8: Värit vaihtoon! - Hanna

Anna tuossa taannoin kyseli lempivärejämme, 

ja luulin jo pääseväni ompelemaan jotain tummanpuhuvaa itselleni.

Mutta värejäpä vaihdettiin (olisi pitänyt arvata) ja kohdalleni osui minttu.

Siis kaikista vaihtoehdoista m i n t t u, mitä en ikinä käytä missään.

Saattoipa jokunen katkera äännähdys karata huuliltani ennen ajatukseen sopeutumista...

Tämänkin toteutuksen kohdalla sain huomata itselleni tyypillisen tavan toimia.

Mietin ensin kokonaisuuden ja vasta sitä tehdessäni hoksaan mitä yksityiskohtia käyttäisin. Tällä kertaa en onneksi joutunut kuitenkaan purkamaan mitään jo valmista,  vaan ajatus juoksi sopivasti edellä.

Minttu sopi mielestäni mainiosti harmaan kaveriksi

ja ilokseni melkein kaikki tarvittava löytyi kotoa.

Tein pojalleni setin käyttäen paitaan Little lamb-kaavaa ( Ob 2/12) koossa 92 ja housuihin uudeksi suosikikseni noussutta Mock denim-kaavaa (Ob 4/14) koossa 98. Taskujen kasaaminen tuotti päänvaivaa, mutta onneksi virtuaalinen ompelutuki auttoi oivaltamaan.

Mintun värin lähtökohdaksi löytyi iso Hippu-kuva, minkä "aplikoin" suoralla ommellen (tällä tekniikalla jopa minun Elnani suostui yhteistyöhön!) ja housuihin tähtipaikat samalla idealla.

Koska idea toimi mielestäni mukavasti, askartelin samistelusetin puolivuotiaalle kummipojallekin. Body on vanhalla kunnon Kisuliini-kaavalla ja housut pitkiksi muokatulla Summer sea-kaavalla (Ob 3/13) koossa 86. 

Tykästyin tähän yhdistelmään älyttömästi! 

Kylläpä taas haasteen kautta tuli harpattua ulos tutusta ja turvallisesta, kiitos Anna ♥

Haaste 7: Kassit, pussit ja nyssäkät - Hanna

Kukkaro- tai laukkukehykset eivät ole kuuluneet kaveripiiriini.

Nyt päätin kuitenkin hieroa tuttavuutta muutama netistä löytynyt ohje apunani, 

sillä tarve oli pienelle ja vähän siistimmälle käsilaukulle. 

Semmoiselle veskalle, jonka voisi napata mukaan vaikkapa juhlimaan lähtiessä

 (ikään kuin tämä kotiin muumioitunut mutsi missään kävisi, 

mutta haaveita on hyvä olla ;) ). 

Sopiva kangas löytyi alepöydästä, joten siihen saakka sujui hyvin.

Eikä se laukun ompeleminen tai kehyksen kiinnittäminenkään vaikeaa ollut,

mutta jokin fiba tuossa kaavassa oli. 

Laukun yläreunat jäävät tosi tiukoiksi, 

joten jostakin kohden olisi pitänyt väljentää. 

En vaan keksi mistä? Ihan toimiva veska tästä kuitenkin tuli, tykkään kyllä.

Vuorikankaaseen olisi pitänyt panostaa kyllä enemmän, mutta muut

 kaapista löytyvät olivat vielä kehnompia. No, onneksi sisäpuoli ei yleensä näy.

Ja tältä se näyttää "päällä" :)

Haaste 6 - Hanna

Katin haaste - Back to basics - oli suorastaan kauhistus minulle!

Puuvilla tai joustamattomat kankaat yleensä ovat itselleni täysin vieraita vaateompelussa, suorastaan pelottavia. Täytyyhän sitä nyt jonkun verran elastaania mukana olla, jotta joustavuus antaa anteeksi pikkuvirheet vai miten se nyt olikaan... Ohjeistus vaati myös ompelemaan vaatteen itselle, joten en voinut kiertää ongelmia edes tekemällä lapselle jotain. Minulla ei juurikaan puuvillavaatteita ole kaapissa, sillä en yleensä löydä kaupasta kropalleni sopivia joustamattomia enkä oikeastaan niistä edes pidä. Sisu ei kuitenkaan antanut jättää haastetta sikseen, joten jälleen harppaus epämukavuusalueelle oli tarpeen.

Valitsin tehtäväkseni hameen ja ilahduttavan selkeä ohje löytyi Tyrnifarmarit-blogista. Homma oli varsin simppeli ja nopea,  alle puolessatoista tunnissa hame oli valmiina (jollakin näpsäkämmällä varmasti vielä nopeammin). 

Sellainen ongelma tässä kyllä on, että mittasin vyötärökaitaleen paikan väärään kohtaan, ylempänä olisi ollut parempi. Nyt nimittäin kävi niin, että hameen laskeutuessa jää kaitaleen yläreuna lörpöttämään tyhjänä. Mitenköhän sitä voisi vielä kaventaa? Ja muistiin itselle: jos teet joskus toisen hamosen, niin valitse laskeutuvampi kangas tai tee helma kapeammasta kappaleesta.

Sanoisin lopputuloksen olevan semi-ok, mutta ilolla palaan takaisin rakkaiden trikoideni pariin ;)

Teematorstai: Kouluun - Hanna

Kouluun- teema napsahti sopivasti, sillä tämä tyttö palaa seitsemän vuoden tauon jälkeen takaisin koulun penkille! Äitiysloma ja hoitovapaa antoivat aikaa ajatella ja niinhän siinä kävi, ettei ajatus entiseen työhön paluusta istunut pirtaan kerrassaan mitenkään. Saa nähdä kuinka laiskotelleet aivoni suostuvat yhteistyöhön ja auttavat saamaan jo toisen amk-tutkinnon haltuun.

Ompelin pitkän pitkän ompelutauon päätteeksi itselleni simppelin setin kouluvaatteiksi. Paidan musta kangas on ihanan laskeutuvaa, ohkaista ja läpikuultavaa trikoota, ja tosi mukavan tuntuinen päällä väljine malleineen. Juuri sopiva niinä päivinä, kun mikään kaapista kaivettu vaate ei näytä päällä hyvältä ja haluaa vaan sulautua porukan mukaan. Paidan kaveriksi pikasurautuksena tuubihuivi pitsisomistein. Olen aina luullut tuubihuivin olevan hankala ommella kääntämisineen, mutta eipä vaiskaan! 

Vinkkinä muille asian kanssa pähkiville: Taita kangas pitkät sivut ja oikeat puolet vastakkain ja ompele sauma jättäen kääntöaukko. Näin on valmiina päistään avonainen pötkö. Käännä pötkö oikeinpäin ja taita se "sisäkkäin itsensä kanssa" oikeat puolet vastakkain - pötkö on nyt siis kaksinkerroin. Ompele nyt avoinaiset päädyt ympäri yhteen. Käännä lopuksi kääntöaukon kautta oikeinpäin ja sulje aukko. Monimutkainen selostus, mutta helppoa kuin heinänteko!

Muuten niin yksinkertaista yläosaa koristamaan tein valenappilistan.

Perhosia lepattaa vatsassa jo nyt ja melkoinen haikeus valtaa viimeisiä kotiäitiyden päiviä viettäessä. Pitäkäähän miulle peukkuja maanantaina!