NOSH - Kati

Elikkäs myös minulle oli valikoitunut musta joustocollari - yllätys että olen vaikea valittava! ;)

Itseäni kipeämpi tarve oli HerraSeuralla joka bongasikin kankaan narulta kuivamasta että kuule, voisitkos tehdä tästä mulle hupparin....... Noh, jospa sitten teen.
VAIKKAKIN tämä oli naisten mallistoon etukäteistutustuminen, niin tämä liene osoittane sen monipuolisuuden - ainakin kun Herrakkeelle ei kerro, että kyseessä on naisten mallisto! Vaan eihän se nyt niin ihan kankaissa menekään :)

Kyseessä perushuppari, jonka kaavaa olen hionut jo vissiin kuuden paidan verran HerraSeuralle sopivaksi, vieläkin viiksiä tuppaa kainaloon, joustavammalla matskulla onnistuu jo hyvin, tämä uusi jc oli sen verran napakkaa, että vaatii lisää väljyyksiä tuonne selkäpuolelle ehdottomasti.
Hupun sisäpuoli on valkopohjaista pääkallotrikoota, samoin piilotaskun sisäpuoli.

Etupuolella raglansaumoissa sekä piilotaskun suuaukolla koristetereet mustavalkoraidasta.
Istuu tuon meikän HerraSeuran perustyyliin arkikäyttöön vallan maireasti :)

 

Tyytyväinen saaja, vaikkakin vaate vielä inasen kinnaakin......jospa sen vielä tänä vuonna onnistun tekemään kaikilla matskuilla oikeanlaiseks! Siinä tavoitetta..

Hei, hyvvää lokakuun loppua kaikille, ommelkaa paljon! <3

Haaste 5 - Laura

Eli tarina paidasta, joka meni pieleen.

Julia haastoi meidät tekemään miestenvaatteen vähän nurinkuriselta pohjalta - kuka nyt inhokkivaatteita haluaisi tehdä? Jujuna tietysti oli tehdä se niin, että itsekin siitä tykkäisi. Well, well, jos avaisin sanaisen arkkuni tähän aiheesta "inhoamani miestenvaatteet", tämä merkintä ei loppuisi vielä huomennakaan. Joten maalailen tähän nyt sitten vain sen (melkein) pahimman kauhukuvan: mukahauskat teksti/sarjakuvapaidat, joita suunnilleen puoli Suomea rakastaa. Se oli epätoivoinen lähtökohtani.


Minulla on ehkä maailman vaatenirsoin mies. Onneksi olen jo tottunut siihen ja tiedän suunnilleen, mitä rajoja ja vapauksia miehelle ompelussa on. Tällä kertaa aloitin jopa nätisti kysmällä mikä on sun lempisarjakuvahahmo? joskin jäin vastausta vaille, koska ei sellaista oikein ole. Raavin aikani päätäni ja päädyin lopulta Transformersiin (ei nyt ihan ensisijaisesti sarjakuva, mutta liippasi läheltä). Googlettelin aikani vaikka mitä hienoja kuvia, mutta luovutin palattuani alkuperäiseen ideaani noin kuusisataa kertaa. Simppeli kuva sopisi miehelle kuitenkin parhaiten.


Kankaanpainantaa olen vähän viime aikoina opetellut ja tähän paitaan se tuntui ainolta oikealta vaihtoehdolta. Tässä vaiheessa hoksasin myös tykkääväni eniten tällaisesta vähän raffimmasta jäljestä, jääkööt sievät sipistelyt jälleen niille jotka sen taitavat. Minä sudin väriä kankaalle jollain mytätyllä kangassuikaleella - mitä epätasaisemmin, sen parempi.

Tässä vaiheessa joku varmaan jo tunnistikin Optimus Primen, ja huomasi mitä sen otsasta puuttuu... no se kolmio täytyy vaan lisätä jälkeenpäin, kaikkeahan ei aina voi muistaa, right?


Pieniä takkuiluja matkan varrella oli muutenkin, mutta eihän siinä mitään, paita siitä tuli. Kunnes huomasin, että painettu kuva on vinossa. Damn... Ei sitä onneksi päällä huomaa ihan niin selvästi (ainakin voin itseäni huijata uskomaan niin), ja kai se nyt työpaidaksi vaikka miehelle kelpaa.

Näitä kuvia ottaessani huomasin kuitenkin ommelleeni hihat väärin päin! :D Nyt voisin ehkä jo vähän itkeä, tähän asti on lähinnä naurattanut. Nurja puoli siinä killottaa päällepäin molemmissa hihoissa. Onneksi tuo kangas on virheelle armollinen, sitä ei huomaa ellei tiedä mitä etsii ja katso läheltä. Mies tuskin tietäisi, jos en sanoisi.


Jokaisessa kunnon vaatepostauksessa on sovituskuva, niin myös tässä. Kivat vaan miehelle, joka juuri tänään karkasi reissun päälle töihin, ja jouduin sitten itse poseeraamaan paita päälläni! Eipä sitä miestä kameran eteen olisi saanut muutenkaan, ei sillä.

Tästä tuli nyt vähän osastoa "ihan kiva mutta". Ehkä pitää taas vähän sulatella pari päivää ja läpsiä perfektionistiminääni poskille, ei se ole niin vakavaa, se on vain yksi paita! :)

Kangas Eurokankaasta, kaava itse miehen mitoilla piirretty.

Haaste 5 - Hanna

Julia se vasta haasteista suurimman antoi; miesten vaate!

Jos siinä ei ollut vielä tarpeeksi haastetta, pohtimisen aihetta antoi kehotus valita jokin omasta mielestä inhokkijuttu miesten vaatetuksessa ja toteuttaa se hyvännäköisenä.

Hetken tuumailun tuloksena keksin tehdä puolisolleni pappatakin. Olemme molemmat enemmän hupparityyppejä, ja vierastaneet miesten neuletakkeja ja vastaavia. Tässä kohtaa siis lipsuin ohjeesta vähän, sillä neuletakki ei ole varsinainen inhotus, olen vain ollut jokseenkin epäluuloinen niitä kohtaan...

Valitsin materiaaliksi joustocollegen ja tehosteiksi harmaan farkkujerseyn. Mallia otin ja kaavaakin katsoin Ottobre 6/13 Old skool- villatakin isoimmasta koosta. Osaan monia juttuja ja joskus ihan hienostikin, mutta ikävä kyllä kaavoittaminen tai edes valmiin kaavan muokkaaminen mittojen mukaan ei ole sillä listalla kovin korkealla. Ja siinäpä se syy, miksen miehelleni yleensä ompelekaan - tämäkin vinksottaa vähän miten sattuu. Harjoiteltavaa riittää sillä saralla.

Mies jäi lomalle samana päivänä, kun kuvia otettiin. Se selittäköön muun asustuksen ;)

Kyllä tämä käyttöön silti pääsee, vaikkei ihan priimaa pukannutkaan.

Haaste 5 - Julia

Tälläkertaa minun vuoroni haastaa tämä porukka. Meinasi käydä haastajalle hiukan huonosti sillä haaste ei meinannut muodostua sitten millään. Yöllinen ideointi kaverin kanssa tuotti onneksi lopulta tulosta:

 Haaste: Not - Yes 

vaaleanpunainen kauluspaita - not. 

nahkahousut - not. 

tennissukat - not. 

Ompele sille sinun ukonrumilukselle jotain sellaista mitä et yleensä voi sietää.. Mutta niin että se näyttää hyvältä! Mieti se jokin vaate, väri tai tyyli mitä et voi sietää miestenvaatteissa ja toteuta se itse niin, että pidät siitä. 

Jep. Miestenvaattet noin yleensäkin on aika haastavia ommeltavia.. Ja kun mukaan lisätään vielä se, että pitäisi tehdä jostain inhokista siedettävää. Haaste mikä haaste ;)

Selkeä miestenvaate- inhokki oli onneksi heti mielessä. Vaaleanpunaiset ja lohenväriset vaatteet miehellä ovat vain ehdoton EI.  Siispä yritin luoda sellaisen miestenvaatteen, jossa kykenisin sietämään kyseisen värin.

Kaapista ei löytynyt mitään sopivanväristä kangasta, mutta onneksi pikavisiitti paikallisessa Eurokankaassa tuotti tulosta ja sopivat materiaalitkin löytyivät.



Lohenpunainen kangas palalaarilöytö, jotain todella joustavaa polyesteriä, musta joustocollege pakalta, huomaa ihanat pastellinypyt collegen pinnassa.. Harmaa joustocollege Noshilta. Kotiinpäästyä vielä nopeaa luonnostelua ja suunnitelmatkin selkiytyivät. Mies kun on jo pidenmpään pyytänyt vetoketjullista hupparia.



Lopullinen tuotoskin ehkä pidettävä.. vaikka siellä sitä vaaleanpunaista onkin.

Kohdistaminen onnistui jopa melko kivuttomasti vaikka alussa hiukan epäilytti, josko saisin hermoni riekailaiksi kohdistellessa kankaiden saumoja.

Uskaltauduin jopa laittamaan vetoketjun vaikka pelkkä ajatus sen ompelemisesta jo hirvitti.

Yllätyksekseni sain vetoketjusta huolimatta kohdistettua myös etuosan raidat.

Ja miestin huppari minusta kaipaa aina myös ne taskut. Tuo vähän ilmettä hupparille.

Hihoissa raidat vinossa.

Siinäpä se. Yllättävän sporttinen huppari, vaaleanpunaisesta huolimatta.

Haaste 3 - Kati

Anna heitti hyvän haasteen, Remake. Olin ensin toooosi innoissani että Jes, tiedän tiedän tiedän mitä teen.. Mutta...empäs sit tiennytkään! Vaihtoehtoja oli niin monta, eikä lopulta mikään enää tuntunut "järkevältä" eli siltä, että tulis pidettäväksi varmasti. Halusin tehdä itselleni vaihteeksi.. Kuinkas kävikään?

Selaisin albumeitani ja kiinnitin huomioni - joka oli muistoissanikin - että lappuhaalareita olen kuluttanut ikäni aikana melko monet erilaiset. Ja raidallisia vaatteita, oli lyhythihaista ja pitkähihaista paitaa, mekkoa, sukkahousua, tavallista housua.. Aina raitaa tai palloa.

Ensimmäinen kuva jouluna -77, upouusi polkutraktori ja henkselit - tietysti!
Vuosia välissä, ja vielä yläasteella -90 lappuhaalareissa, jaloissa muuten
siskoni Laura (Kaavoista viis-tyyppi hänkin)
Punainen väri ja raidat sekä lappuhaalarit ovat seuranneet läpi elämäni.

Mitäs mulla nykyään on? Melkein aina raitaa tai palloa :D
Lappuhaalareista pidän edelleen, mutta raskausajan patoumat vielä lienee turhan pinnalla, kun niitä en halunnu tehdä.

Noh, mies tarvitsi kipeästi uutta paitaa..joten hylkäsin idean itsestäni ja annoin MaaJussille mahdollisuuden ;)

Kuvat kertokoon tarinansa, mieheni nimi on siis Jussi ja kuvausrekvisiitta on omaa, -70 luvun alulta peräisin, lähes viikottaisessa käytössä oleva ja isännän kallisarvoisimpia aarteita <3

Kangas on Verson Puodin kotimaista raitajoustofroteeta ja resoritkin muistaakseni samaisen puljun tomaatin sävyä.
Kaava on oma, koko noin XXL.

Isäntä oli erittäin tyytyväinen tulokseen, hyvä niin.. <3

Terveisin oikean MaaJussin Morsian :)