Haaste 5 - Laura

Eli tarina paidasta, joka meni pieleen.

Julia haastoi meidät tekemään miestenvaatteen vähän nurinkuriselta pohjalta - kuka nyt inhokkivaatteita haluaisi tehdä? Jujuna tietysti oli tehdä se niin, että itsekin siitä tykkäisi. Well, well, jos avaisin sanaisen arkkuni tähän aiheesta "inhoamani miestenvaatteet", tämä merkintä ei loppuisi vielä huomennakaan. Joten maalailen tähän nyt sitten vain sen (melkein) pahimman kauhukuvan: mukahauskat teksti/sarjakuvapaidat, joita suunnilleen puoli Suomea rakastaa. Se oli epätoivoinen lähtökohtani.


Minulla on ehkä maailman vaatenirsoin mies. Onneksi olen jo tottunut siihen ja tiedän suunnilleen, mitä rajoja ja vapauksia miehelle ompelussa on. Tällä kertaa aloitin jopa nätisti kysmällä mikä on sun lempisarjakuvahahmo? joskin jäin vastausta vaille, koska ei sellaista oikein ole. Raavin aikani päätäni ja päädyin lopulta Transformersiin (ei nyt ihan ensisijaisesti sarjakuva, mutta liippasi läheltä). Googlettelin aikani vaikka mitä hienoja kuvia, mutta luovutin palattuani alkuperäiseen ideaani noin kuusisataa kertaa. Simppeli kuva sopisi miehelle kuitenkin parhaiten.


Kankaanpainantaa olen vähän viime aikoina opetellut ja tähän paitaan se tuntui ainolta oikealta vaihtoehdolta. Tässä vaiheessa hoksasin myös tykkääväni eniten tällaisesta vähän raffimmasta jäljestä, jääkööt sievät sipistelyt jälleen niille jotka sen taitavat. Minä sudin väriä kankaalle jollain mytätyllä kangassuikaleella - mitä epätasaisemmin, sen parempi.

Tässä vaiheessa joku varmaan jo tunnistikin Optimus Primen, ja huomasi mitä sen otsasta puuttuu... no se kolmio täytyy vaan lisätä jälkeenpäin, kaikkeahan ei aina voi muistaa, right?


Pieniä takkuiluja matkan varrella oli muutenkin, mutta eihän siinä mitään, paita siitä tuli. Kunnes huomasin, että painettu kuva on vinossa. Damn... Ei sitä onneksi päällä huomaa ihan niin selvästi (ainakin voin itseäni huijata uskomaan niin), ja kai se nyt työpaidaksi vaikka miehelle kelpaa.

Näitä kuvia ottaessani huomasin kuitenkin ommelleeni hihat väärin päin! :D Nyt voisin ehkä jo vähän itkeä, tähän asti on lähinnä naurattanut. Nurja puoli siinä killottaa päällepäin molemmissa hihoissa. Onneksi tuo kangas on virheelle armollinen, sitä ei huomaa ellei tiedä mitä etsii ja katso läheltä. Mies tuskin tietäisi, jos en sanoisi.


Jokaisessa kunnon vaatepostauksessa on sovituskuva, niin myös tässä. Kivat vaan miehelle, joka juuri tänään karkasi reissun päälle töihin, ja jouduin sitten itse poseeraamaan paita päälläni! Eipä sitä miestä kameran eteen olisi saanut muutenkaan, ei sillä.

Tästä tuli nyt vähän osastoa "ihan kiva mutta". Ehkä pitää taas vähän sulatella pari päivää ja läpsiä perfektionistiminääni poskille, ei se ole niin vakavaa, se on vain yksi paita! :)

Kangas Eurokankaasta, kaava itse miehen mitoilla piirretty.