Haaste 3 - Anna

Tämän kertaisen haasteen järjestäjänä toimin minä!
Haasteeni blogin muille jäsenille oli seuraava:

"Remake!
Nyt inspiraation lähteenä saa nyt toimia oma lapsuuden (lempi)vaate!
Lähtekää kaivelemaan valokuva-albumeitanne!
Vaatteen ei tarvitse olla kopio (saa toki tehdä hyvin samanlaisenkin!), mutta toivoisin että vaatteesta näkyy se, mistä on lähdetty liikkeelle.
Plussaa on, jos löydätte itsestänne kuvan, jossa vaate näkyy, mutta se ei ole välttämätöntä."


Tässä vaate, josta itse lähdin liikkeelle:

Miksi juuri tämä?
Jostain syystä olen aina tykännyt tästä kuvasta. Ja asusta. Kaikessa kaameudessaankin, se on silti minusta hauska! Vaatetta itsessään en tietenkään muista, luultavasti nämä ovat 1-vuotisvalokuvaukseni. Vierellä seisoo siskoni, tuolloin n.7v.
Suosikkiväreihini on aina kuulunut minttu, turkoosi,petrooli, sekä niiden eri sävyt. Ehkä tämä asu on siksi jäänyt mieleeni niin hyvin. Tai sitten olen vain useaan kertaan katsellut kuvia, joissa asu esiintyy. En tiedä.

Tässä teille vielä yksi ei niin edustava kuva kyseisestä asusta. Tämä on otettu hieman myöhemmin. Olen saanut jopa hieman hiuksia päähäni jo tässä vaiheessa :D (Paino sanalle _hieman_..)

No, mutta palataan nykyaikaan! Tässä ompelemani uusintatuotos:

Alunperin ajattelin, että tekisin mekon mintulle joustocollegelle. En kuitenkaan löytänyt itseltäni siihen kivasti sointuvia yksivärisiä kankaita ponin osiksi, joten päädyin tähän puuteriroosaan.

Luulen, että alkuperäisessä versiossa on collegepaita ja hame. Kankaan riittävyyden vuoksi, jouduin tekemään mekon.
Halusin kuitenkin, että helmaosa näyttäisi vähän hameelle. Niimpä kiinnitin kuminauhan saumaan, niin, että se on kiinni vain alareunasta. Nyt se näyttää siltä, kun päälle olisi laitettu hame! (Tätä oli hankala saada kuvattua.)

Eteen applikoin My Little Pony:n kuvan. Vaikka kuva ei ollut sama, halusin, että se olisi samalta aikakaudelta kun alkuperäinen asu.

(Taidan piirrellä ponille vielä söpöyskuvion pyllyyn!)

 

Mekko pääsi ilahduttamaan omaa 3-vuotiasta tyttöä:

    

 

Paljon juttua, paljon kuvia.
Iiiik, en malta odottaa mitä muut Kaavoista viis- tyypit tekee!!

Teematorstai: Väriä! - Hanna

Tämä postaus tehty yhteistyössä Selian kanssa.

Selian Riikka tarjosi aiheen toukokuisille teematorstaille halutessaan nähdä, 

mihin kaikkeen Atomi-neulos taipuu käsissämme ja erityisesti eri väreissä.

Tehtävänä oli siis värjätä kangas ja toteuttaa siitä haluamansa työ,

ja Kaavoista viis oli tietenkin innolla mukana!

Itselleni värjäys oli vieras juttu, 

ainoastaan kloriitilla olen aiemmin kangasta vaalennellut.

Tallinnan matkalta oli sopivasti tarttunut matkaan 

käsin värjäykseen sopivia värejä,

joten alkuviikosta sekoittelin sinisen (Bahama blue) liemen, jonne kankaan upotin.

Mielikuvissani toivoin neuloksen saavan syvän turkoosin sävyn,

 johon yhdistäisin voimakasta keltaista.

Ihan ei siihen päästy, vaan lopputulos jäi melko vaaleansinikseksi.

En tiedä miksi, sillä ihan paketin ohjeen mukaan tein ja kangastakaan ei ollut liikaa.

Tälläkin kertaa ompelin ipanalle, sillä innostuin ajatuksestani 

tehdä kevätsäihin sopiva ohuempi haalari.

Neulos sopi loistavasti materiaaliksi lämpöisyytensä, 

mutta samalla hengittävyytensä takia.

Eikä jumppiksia voi olla liikaa, eihän?

Aioin tosiaan tehdä keltaisella kantit sekä hihan- ja lahkeensuut,

 mutta yhdistelmä ei vain silmää miellyttänyt. 

Petrooli resori sen sijaan nappasi heti.

Kaavana käytin Ottobren jumsuittia koossa 92 muokaten huppua sekä neppilistan.

Hiippahuput ovat heikkouteni ja sellainen tuli tähänkin.

Ihan sattumalta lapaset mätsäsivät myös väreihin :)

Takapuolelle tikkasin taskun, jossa keskellä on valkoiseksi jätetty atomi.

Mitä enemmän kuosia katson, sitä hauskemmalta se on alkanut näyttää 

- etenkin kun sain mielleyhtymän lapsuudesta tuttuihin muovirinkuloihin, 

joita yhdistelemällä pystyi rakentamaan vaikka mitä. Muistaako joku muu niitä?

Eriväristen palikoiden innoittamana surautin vielä lippapipon,

jota värittelin  huonoilla kangastusseilla. 

Iloista vappupäivää ♥

Haaste 2 - Julia

Lauran asettamassa haasteessa saatiin toteutta jotain huikeaa kolmen tähti- napin ja yhden vetoketjun ympärille. Idealamppu sytty heti ja näin jälkikäteen voin kertoa, että todennäköisesti olisi ollut parempi jos ei olisi syttynyt ollenkaan.. Toteutus jäi viimetinkaan ja idea ei edes toimi niinkuin olin toivonut..

Musta toppi vesiputouspääntiellä, simppeliä?



Napit pääsi rintamukseen ihan koristeeksi.

Ja en suinkaan unohtanut vetoketjua! Sehän pääsi koristamaan selkää muutaman muun ketjun kanssa.





Vetoketjujen ompelua vihaavalle  K A A M E A  tehtävä...

Eikä tuo ketjuista muodostuva yksityiskohta asetu edes niin nätisti kuin olisin toivonut.

Takakappaleella vetoketjujen lisäksi rypytykset.

Juuri niin tyytyväinen kuin kuvien ilmeet antavat ymmärtää ;)

Teematorstai - Kierrätys! - Anna

Joskus viimevuoden lopulla pyörittelin käsivärejä kädessä, ja mietin, mitä kaikkea muuta niillä voisi tehdä, kun ihan perus sankkovärjäystä. No, keksin kokeilla tälläistä:

 

(Jokaiselle kylpyhuonettaan kunnioittavalle yksilölle varoitus: tee tämä ulkona, se sotkee! Ai mistäkö tiedän? .... )

Vaalensin ensin omat vanhat (hyvin) tummat farkut aivan vaaleanvaalean valkosiniseksi kloriitilla.
Sen jälkeen sekoittelin käsivärit. Summamutikassa suolaa,vettä ja väriä, koska enhän tarvinnut väriä montaa litraa! Suhteessa taisin laittaa vähän enemmän väriä ja suolaa, kuin vettä. Mutta mitään tarkkaa annostusta minulla ei ollut. Eksyipä joukkoon yksi pesukonevärikin.
Väreinä tässä on käytetty Dylonin powder pink (hento vaaleanpunainen), bahama blue, flamingo pink sekä Nitorin (pesukoneväri) joku petroolin sävy.

Sen jälkeen kastelin kankaan (ja pyyhin hieman ylimääräistä vettä pinnalta kädellä pois, koska ne jäivät niin märiksi siinä lattialla, kun vesi ei imeytynyt oikeen mihinkään.) ja sinne tänne lusikalla ja kaatamalla tiputtelin/roiskin väriä. Odotin vaihtelevasti 30s-2min, pesin/huuhtelin pois, uudelleen väriä, huuhtelin pois jne. Kunnes farkut näyttivät kivoille. Sitten pistin ne kuivumaan. Ja toivoin parasta.

Tarkoitukseni oli tehdä näistä kokopitkät farkut, mutta heti alkuunsa huomasin, ettei kangas tule sellaisiin riittämään. (vanhoissa farkuissa paljastui maalitahroja vaalentamisen jälkeen, tummissa niitä ei näkynyt.)
Niimpä farkut jäivät unholaan.
Kunnes kaivoin ne taas esille loppuviikosta.
Nehän sopivat tähän teemaan paremmin kuin hyvin. Täytyy myöntää, että ilman teemaa, olisivat ne varmaan lojuneet vielä ensi joulunakin ompelemattomina. Tai sitä seuraavana.

 

Kaavapohjana näissä on Ottobren summer pull ons:it, mutta hyvin paljon muokkailtuna. Kaava on joku sammareiden (pitkien "perus" housujen) kaava. Mutta oiva kaava lähteä liikenteeseen!

Kiinnityssysteemiksi laitoin tuollaiset hmm, avaimenperät? :D Ne pyörii päistä, eli mukautuu tuohon asentoon. Nämä saa irti, ja vaihdettua eri värisiin halutessaan, tai vaikkapa niskantaakse meneväksi. Siihen tarkoitukseen tein yhden olkaimen, jossa molemmat päät on tuollaiset littanat klipsit.

(Ja eihän se olkain tässä kuvassa näy, kun pää on kohti kattoa seiniä siivotessa! Mutta takaa kivat näinkin, ettei olkamet mene kiinni alas.)

Olkaimien materiaali on puuvillanauhaa, sellaista paksua, napakkaa, vähän kuin joidenkin reppujen olkaimet! (Ainakin jossain vanhassa MM-repussani on vastaavaa.)

 

Tikkauksiakin tein sellaisella paksummalla tikkauslangalla. Taakse laitoin kuminauhan vyötärökaitaleen sisään. Lapun keskitikkaus on farkkujen oma tikkaus, muuten ei olisi materiaali enää riittänyt. Aika taas ei riittänyt sen purkamiseen ja uudelleen tikkaamiseen, joten sillä mennään!

Neiti ei ollut kovin kuvauksellisella tuulella, mutta pariin siivouksen ohella otettuun kuvaan suostui. Toinen olkainkin ihan vinksin, kun niin reippaasti Vileda viuhuu!

 

Paljon puhetta,vähän asiaa. Mutta tälläistä tuli kokeiltua. Ei uudestaan ennen kesää ja nurmikkoa :D 

Haaste 2 - Hanna

Laura sai kunnian heittää ilmaan toiseen haasteemme

 - tai itse asissa postilaatikkoon, sillä kyseessä oli y l l ä t y s!

Posti toikin pienen kirjekuoren mukanaan turkoosi 

metallivetoketju sekä kolme tähtinappia.

Loistava tuuri kävi, värit sattuivat kuin nakutettuina 

juuri tilaamiini Noshin kankaisiin.

Suunnittelin kovaa vauhtia vuorillista hupparia pojalle,

kunnes hoksasin katsoa vetoketjua tarkemmin, ja voi, sehän olikin umpinainen.

Eipä muuta kuin uutta suunnitelmaa luonnostelemaan

ja siitä syntyi idea tiilenpunaista ja turkoosia väriä yhdistävästä setistä.

Ensimmäisenä paikan löysi vetoketju haalarihousujen etumuksesta.

Huppariajatus kummitteli edelleen valaskankaan kohdalla,

 joten teinpä semmoisen. Ja vielä housutkin samaa sarjaa.

Napit eivät kuitenkaan niihin istuneet ja alkunsa sai vielä lyhythihainen paita,

johon kohtalaisella hampaiden kiristelyllä sain napinlävetkin tehtyä.

Järjestystä rakastavana (lue: jokseenkin neuroottisena )

olen kovasti mieltynyt tekemään kokonaisia settejä yksittäisten vaatteiden sijaan.

Miehenkin on helppo löytää lapselle yhteen sopivat vaatteet päälle ;)

Aikamoinen pinkka syntyi vaatetta "vain" vetoketjusta ja kolmesta napista!

Teematorstai - Kierrätys! - Kati

Olen aina kannattanut kierrätystä, kaikin tavoin.
Kotonakin kierrätämme paljon, vaikka maalla korvessa asummekin, on tapana viedä kaupunkiin eri jätepisteisiin niihin kuuluvat romppeet.

Aiemmin toteutin nuoremmalle tyttärelleni vanhoista farkuista ulkoiluhaalarin, joka alkaa jäädä jo pieneksi (pitäis tehdä uus!) ja siihen miehen kaapista varastetuista varatuista vanhoista farkuista jääneistä paloista ajattelin tehdä jotain, ehkä laukun.

Pyörittelin kappaleita ja ei, ei tuu laukkua - materiaali olis riittäny, mut mikään ei istunu silmään hyvin, ja ajattelin kokeilla kännykkäpussia uudelle puhelimelleni, jolla olen leikkinyt viime päivät, eli iPhone 5c.
En ole muutes ennen tehnyt yhtäkään kännykkäpussia valmiiksi saakka, jotenkin ne on päätyny aina kasaan teen-joskus-loppuun tai roskiin toimimattomuutensa vuoksi.

Ensimmäinen vedos on siis kokonaan kierrätetty, jos siis kaikki ylijäämä minirämmäletilkut lasketaan kierrätyksen piikkiin myös.
Vanhaa farkkua ja muista ompeluksista ylijääneitä palasia, sisällä kovikehuopaa. Takalenksussa D-lenkki.
Ompelujäljet läpässä kuulunee asiaan - näin ensimmäisessä kappaleessa! ;)

Ensimmäinen vedos

Toiseen innostuin kaivelemaan tilkkulootaani lisää, ja sisälle kokeilin levyvanua. Roikotuslipare hauskasti raidallisena ja pieni karabiinihaka.
Tykkään enempi siitä kovikehuovasta, antaa napakamman tuen.
Ja neppari ei olekaan hyvä, ei ehkä järkevin puhelimen näyttöä vasten . . . daaa'a?!

Seuraava kappale..

Ja kolmanneksi (eli lähti lapasesta...) tein kierrätysfarkuista myös, ja toki, tilkkulaatikolta kaivellen kaiken muun. Sisällä kovikehuopaa ja vuoritettu trikoolla, sopivan pehmeä puhelimen näyttöäkin vasten.
Tähän lisäsin etutaskun mitoitettuna sopivaksi muutamalle tärkeälle kortille joita tarvii kantaa mukana.
Roikotuslipareessa D-lenkki.
Joustamattoman ja joustavan yhtä aikaa ompelu vaan on hiukkasen hankalaa, mutta r a u h a s s a eikä kaasu pohjassa niin hyvä tulee :)

Kolmas vedos sisältää jo etutaskunkin!

..kuten arvata siis saattoi, tämä lähti lapasesta, eikä näille nyt tullut loppua, vaan niistä tuli yksi myyntiartikkelini :)
Ja jokaisen myötä olen keksinyt jotain uutta ja ainakin omasta mielestäni parempaa kuin edellisessä, nyt on kokokin hiukan muuttunut ja ompelujärjestys ja kasausjärjestys... eli jokainen opettaa..
Tällaisia on ilmaantunut tällä viikolla ulos.

Tutulla omalla tyylilläni ja kierrätyskamppeista kaikki.

Ihana teema - tuli myös opeteltua uutta ja HYÖDYLLISTÄ!
Nyt kaikki haastamaan itsensä myös kierrätysteemalla HOP HOP <3