Haaste 1 - Laura

Kati siis haastoi meidät mielikuvitusmatkalle. Se osa oli helppoa - teen niitä päivittäin muutenkin. Vaikeaa oli valita kohde mihin haluaisin mennä tällä kertaa, kun siitä kerta pitäisi jotain konkreettistakin saada aikaiseksi. Minä olen sellaista pää pilvissä, jalat puoliksi irti maasta -tyyppiä, joten pikkuhiljaa ajatukset veivät ylemmäs ja ylemmäs... aina avaruuteen saakka! Pienestä pitäen kaikki pilvistä ylöspäin on kiinnostanut minua suunnattomasti, ja olen käynyt useammankin tähtitiedettä käsittelevän kurssinkin. Avaruus on myös ollut aina yksi minua ja isääni yhdistävä kiinnostuksenkohde, joten tämä "unelmieni matkakohde" on monestakin syystä varsin läheinen minulle.


Itselle vaatetta -kohta haasteesta oli jälleen helppo osuus, mutta mukavuusalueelta poistuminen nimensä mukaisesti hiukan epämiellyttävää. Mietin aika kauan mitä se voisi olla, ja päädyin tällä kertaa kokeilemaan sekä uutta väriä että tekniikkaa. Vähän jotain tuttua ja turvallistakin piti mukaan saada, sillä en halua tehdä itselleni mitään sellaista, mitä en varmasti tule käyttämään. Olen myös viimeaikoina alkanut pikkuhiljaa siirtyä kesävaatteiden ompeluun, joten luontevasti tämäkin sitten putosi samaan kategoriaan.

Triteksin tummansinisestä joustocollegesta tämä toppi sitten lopulta lähti syntymään. Kaava on itse piirretyn yläosan kaavan pohjalta kuositeltu. Tummansininen oli turvallista, joten sen pariksi valitsin (vain lieviä inhonväristyksiä tuntien) pinkkiä trikoota, josta tähteni halusin tehdä. Trikoo on Lillestoffin yksiväristä puuvillaelastaanitrikoota, ostettu Fabriinasta.


Varsinainen mukavuuden piirin ulkopuolelle hyppääminen tapahtui kuitenkin alikeommellen. Tekniikka on kiinnostanut ja näyttänyt mielestäni varsin hauskalta, mutta en sitten ole kuitenkaan saanut aikaiseksi kokeille. Tai ainakaan ennen tätä en ollut. Tähdet yksistään kuitenkin olivat hiukan orpoja, joten tästä tuli lopulta kloriten kanssa sotkemalla varsinainen sekatekniikkatyö. Pitihän sinne tähtisumujakin sekaan saada!


Helman käänsin nurinkurisesti oikealle puolelle samalla pinkillä langalla tikaten kuin nuo tähdetkin. Tuo veikeää ilmettä mielestäni. Voin hyvin jo kuvitella tämän yhdistettynä väljiin farkkushortseihin ja tennareihin, ja yllättäin tuo pinkkikään ei enää kammota minua (yhtä paljon kuin ennen). En silti pukeutuisi kokopinkkiin paitaan, mutta kyllä tässäkin oli värirajoittuneella ihmisellä jo itsensä ylittämistä kerrakseen!

Tulisi nyt vielä se kesäkin sitten eikä tarvitsisi tätä piilotella pitkähihaisten alle.