Haaste 1 - Anna

Ensimmäisessä haasteessa lähdettiin mielikuvitusmatkalle.

Luulin, että tämä olisi helppoa. No, ei ollut!
Tartuin ensimmäiseen ajatukseen. Halusin matkata paikkaan, jossa on hyvä olla. Paikkaan, jossa minulle tärkeät ihmiset olisivat kaikki luonani.

Muoto piirtyi heti päähäni. Jotain pyöreää, pehmeää. Jotain joka ottaisi halaukseen.
Idea vaatteesta tuli suht nopeasti, mutta siihen se sitten tyssäsi.
Yritin etsiä inspiraatiota vaikka mistä, päässäni soi ohjeistukset jostain erikoisesta, ei tavallisesta, väriä, muotoja ymsyms. Ja minä sain aikaan vaan turvallisen, rauhallisen tunnelman.

Lopuksi päätin lähteä kuitenkin tekemään alkuperäistä suunnitelmaani. Matkan varrella yritin tunkea mm huppuun "sitä jotain erikoista", vuorittaa ja laittaa tekstiä, mutta purin sen pois. Ei istunut, se rikkoi vaatteen rauhan.

Tässä lopputulos:

 

Jonkun sortin viitta. Materiaali Ainolan unelmapehmeää, harjattua joustocollegea.
Tämä tuntuu NIIN hyvälle päällä! Kuin pehmeä halaus.
Pitsireunus kulkee koko viitan ympäri.

 

 

Toimii myös auki.

 (Älkää välittäkö, kuvassa tuo olkalinja on "tippunut" taakse, mutta en kuvatessa huomannut, ja uusia kuvia en kerennyt ottaa. Ei siis ole tarkoitus roikkua tuolla lailla pidempänä takaa.)

Kuvat puhukoon puolestaan.

Kaavaa tähän ei ole, piirsin (vähän kyseenalaista itse kyhäämää "harppi"viritelmää apuna käyttäen) 1/4 ympyrän, ja leikkasin kaksi puoliympyrää. Niihin muotoilin kaula-aukot ja piirsin hupun.
Aluksi ajattelin, että pituutta on liian vähän. Tein niin pitkän kun kangasta riitti (1,2m tilasin kangasta, mutta pesun jälkeen sitä oli jäljellä n.110cm, joten pyoliympyrän korkeus n.55cm.)
Loppupeleissä tämä oli juuri hyvä mitta! Vaikka viimeinen kuva hämää, niin yltää kivasti juuri tuohon lantiolle.
Itsensä ylittämistä? No, ei ehkä, mutta ainakin sain tehtyä pitkästä aikaa sellaisen vaatteen itselleni, joka "istuu" hyvin, näyttää kivalle, ja jota tulee varmasti käytettyä