maanantai 31. maaliskuuta 2014

Haaste nro 1 - Kati



”Tee mielikuvitusmatka jonnekin” – haaste

Mie liitelin pitkin maailmaa, kunhan vaan matkusti, menin Islantiin, sieltä Uuteen Seelantiin, sitten läksin Espanjaan. Kanariffalle ihan vaan.. Lämpöseen. Kukkien keskelle. Värikkäisiin maisemiin.
Haaveilin niistä pitkät tovit, pyörittelin jo kaikki värikkäät kankaani läpi, ihan hulluja ideoita mielessäni.
Mutta . . .
…tule ulos mukavuusalueeltasi.” Itsehän tämän haasteen laadin, itsehän tuon lauseen kirjoitin.
Värit ovat minun mukavuusalueeni!

Apua!
Paratiisin puutarha, siitä haluan jotain. Kyllä.

Uusi mustaharmaa joustocollege, olin varannut sen legginseihin muun muassa.
---> Otetaan siis se. Mutta ei leggareita, tullaan sit ulos, kunnolla!
Vuoritettu huppari, sitä en ole koskaan tehnyt.
Tyttömäinen, rypytystä, kukkia, hillitty väritys. Arkea monelle, todellakin haastetta minulle!
Mikään ei menny ku Strömsössä. Ei mikään.

Kangasta oli naftisti hupparitakkia ajatellen, leikkasin sen väärin.
Vuorin laitto tuotti enemmän kuin päänvaivaa. Jos katsot kuvia tarkkaan, näet otsan rajassa monta uutta harmaata hiusta…
Siinäkin mielessä tämä projekti oli uusi ja ennenkokematon, etten koskaan ole purkanut ja korjannut näin paljon kuin tässä työssä. Tehnyt lopulta kompromisseja itseni kanssa jne.
Mutta lopulta se tuli valmiiksi ja erittäin pidettävään kuntoon itselleni kevättakiksi.
En ihan kokonaan kyennyt pysymään hillityllä linjalla, vaan nappirivistö iloisine väreineen tunki väkisin mukaan, en pystyny kerrassaan mitään niille! ;)


Takissa on siis etuosassa rinnan alla leikkaus, josta alaosa laskostuu. Samoin laskoksia tulee hupun kiinnityskohtaan.
Em. leikkausvirheiden vuoksi (tunnustan!) takaosa on suora, ajatuksena oli sinnekin laittaa sama sauma+laskokset..mutta..!!
Vuori on mustaa trikoota, hihansuissa pitkät mustat resorit sekä sivusaumoihin on upotettu taskut ja tietysti, ne messevän kirkkaat napit <3

Vaikeaa löytää ulkoa kelvollinen valokuvauspaikka, sellainen johon paistaa aurinko, ei ole jotain superkamalaa taustaa tms. Asutaan melkolailla korvessa, ei ole talojen seinustoja joita lainata, (oma talo on tumma) eikä täällä vielä vihreää näy.. Takapihan rinne on aivan fine :)




Ei tämä mitään suurta ilotulitusta ollut, mutta aivan varmasti ylitin itseni myös hermojen pituudella monta kertaa tässä haasteessa. Tykkään ja kovasti <3

2 kommenttia:

  1. No aivan ihanahan tuo on, hermojen koettelun arvoinen :)

    VastaaPoista
  2. Hermojen venyttäminen on minusta hyvä tapa ylittää mukavuusaluetta - sitä ompelu on mullekin opettanut PALJON :D tää on kyl tosi kiva ja sopii sulle just <3

    VastaaPoista